Intro
- Mä haastan sut laulukilpailuun.
- Se sopii, kumpi aloittaa?
- No vaik sä.
Väinämöinen loihtii Kalevalaisen soinnun kanteleestaan. Joukahainen irvistää ja laittaa kädet korvilleen.
- Ihan hirveetä, anna kun mä näytän.
Biisin alkusoitto "räjähtää" ilmoille. Joukahainen kavereineen räppää kuin viimeistä päivää.
Koulumme neljäsluokkalaiset aloittivat Kalevala-juhlan suunnittelun heti koulun alettua uuden vuoden jälkeen. Päätimme opettajien kesken, että Kalevalamme saisi syntyä uudelleen mahdollisimman oppilaslähtöisesti. Tutustuminen aiheeseen aloitettiin yhdessä keskustellen tapahtumista ja henkilöistä, joita oppilaat muistivat Kalevalasta. Ja niitähän riitti, Koirien Kalevalaa oli selvästi ennenkin koulussa ja varmasti myös kodeissa luettu.
Kalevalan henkilöt
1) Luokan valkokankaalle heijastetaan Kalevalan henkilöiden kuvia. Henkilöistä voidaan tehdä esim. patsaita, joista muut arvaavat, kenestä on kyse.
2) Kukin oppilas voi myös valita mieluisimman henkilöistä ja lähteä kävelemään roolissa. Kohdatessaan toisen Kalevalaisen "kävelijän", hahmot tervehtivät toisiaan tyylilleen sopivalla tavalla. Luokassamme suuri joukko Väinämöisiä löysi aluksi toisensa ja alkoi laulamaan "Vaka vanhaa" yhdessä. Pian kuitenkin paikalle saapui Joukahaisia ja kilpalaulut suohon laulamisineen alkoivat.
3) Kutsuimme roolihahmoja myös kuumaan tuoliin. Lemminkäinen paljasti, että hänen heikkoutensa olivat helposti lohkeavat kynnet. Ilman tuota haavoittuvaisuutta olisi hiiden hirven kiinniotto ollut todella paljon vaivattomampaa. Luokkamme Seppo Ilmariset kertoivat Sampojensa monista, suurelle yleisölle tuntemattomista ominaisuuksista. Sammolla pystyi tuottamaan mm. Väinämöisen soittimia, kanteleita ja kitaroita sekä laulutaitoa. Sampo teki myös sähköä sekä mitaleita palkinnoiksi onnistumisista.
4) Kalevalaisissa rooleissa voidaan myös improta tai valmistella pieniä esityksiä. Luokkamme Kalevala-projektissa osa näistä esityksistä jalostui erinäisten vaiheiden jälkeen lopulta osaksi varsinaista Kalevalajuhlan esitystä.
Hokemat
Kalevalan henkilöistä luetaan aluksi lyhyt kuvaus, joka on tehty luokassa jo aiemmin, esim.
- Väinämöinen on Kalevalan sankari ja laulaja. Hän on vanha, viisas johtaja.
Tämän jälkeen vapaaehtoiset saavat tulla vuorollaan esittämään kyseistä Kalevala-hahmoa. Keksitään lisäksi hokema, joka sopii hahmolle. Lopuksi luokassa valitaan esitysten ja hokemien perusteella vuoden Kalevala-hahmo.
Joo - hyväksyntä
Oppilaslähtöisessä projektissa on kuunneltava oppilaita ja annettava heille mahdollisuus keksiä, kokeilla ja luoda uutta. Kahden ensimmäisen projektiviikon käytetyin vastaus ainakin näin opettajan näkökulmasta oli JOO!
- Voitaisko me tehdä video, jossa Väinämöinen pelaa Pokémon Go:ta?
- Joo
- Saisinko minä piirtää kuvan Antero Vipusesta?
- Joo
- Voitaisko tehdä räppi Väinämöisen ja Joukahaisen kilpalaulusta?
- Jou!
Kun oppilaat saavat itse ideoida, ehdottaa ja päättää, tekeminen tuntuu heistä merkittävämmältä ja tärkeämmältä. "Omistajuuden" synnyttyä tekemiseen motivaatio ja halu tehdä asia perusteellisesti ja mahdollisimman hyvin nousee parhaimmillaan huippulukemiin. Kaiken kukkuraksi oppilaat loppujen lopulta keksivät "ne kiinnostavimmat ideat", joita aikuisen rajallisella mielikuvituksella on enää vaikea tavoittaa. Itse en olisi osannut yhdistää tanssia myrskyävään mereen, jossa keppihevosin varustautuneet Väinämöinen ja Louhi taistelevat Sammosta. No, oppilaat osasivat ja sen lisäksi vielä itse käsikirjoittivat, koreografioivat ja harjoittelivat kohtauksen. Kun näin kyseisen kohtauksen ensimmäisen kerran, oli se todella vaikuttava ja jo lähellä esitysvalmiutta.
Erilaiset oppimisympäristöt
Koulumme oppilaat ovat tottuneita työskentelemään monenlaisissa tiloissa eri puolella koulurakennustamme. Oma luokkamme toimi ikään kuin tukikohtana, josta työskentely projektipäivinä aloitettiin ja jonne päivän / työskentelyn päätteeksi palattiin. Projektitunnit alkoivat lyhyellä alkupalaverilla, jossa varmistettiin, että kaikilla oppilailla on aiheeseen liittyvää tekemistä. Luokastamme löytyi myös Kalevalan info-taulu, josta oppilas pystyi tarkistamaan mm. aikatauluihin, työn alla oleviin kohtauksiin sekä kuvitukseen ja rooleihin liittyviä asioita.
Oppilasryhmät jakautuivat työskentelemään sopiviin oppimistiloihin. Tanssijat tarvitsivat treeneihinsä suurempaa tilaa esim. salia tai luokkaa, jossa ei ollut työpöytiä, kun taas runojen kirjoittajat saattoivat työskennellä koulun käytävillä. Mediateekissä kuvattiin Kalevala-uutisia ja omassa luokassamme työskentelivät kuvittajat. Projektissa mukana olleet opettajat liikkuivat eri harjoitustilojen välillä ja pysähtyivät ohjaamaan ja auttamaan oppilaita tarpeen mukaan. Itse vietin projektin alussa paljon aikaa musaluokassa, jossa treenattiin soittoa, laulua ja räppiä kilpalaulantaan. Projektin viimeiset päivät vietettiin luonnollisesti koko ryhmän kanssa esitystilassa läpimeno- ja kenraaliharjoitusten parissa.
Työskentely ja projekti sujui hienosti. Oppilaat nauttivat vapaudestaan suunnitella ja harjoitella itse ilman jatkuvaa opettajan ohjeita ja käskyjä. Oppilaat myös kantoivat vastuunsa erinomaisesti. Vapaamatkalaisia ei juurikaan saatu kiinni itse teosta eli lorvimisesta ja projekti eteni vääjäämättä kohti loppuhuipennusta eli esitystä. Miksi oppilaat työskentelivät projektissamme tällä kertaa niin tunnollisesti ja toimivat luotettavasti? Olen parinkymmenen opevuoteni aikana tavannut todella monenlaisia oppilaita. Suurimmalle osalle alakouluikäisistä on suotu innostumisen ja ahkeruuden lahja kuin luonnostaan, mutta aina löytyy myös niitä lapsia, jotka eivät ilman opea (eivätkä välillä myöskään open kanssa) oikein saa mitään toivottavaa tehdyksi.
Kun oppilasryhmä pääsee työskentelemään luokan ulkopuolelle open jokahetkisen valvovan katseen kantaman ulkopuolelle, on suuri ero siinä, tekeekö oppilaat opettajan "määräämää" vai itse keksimäänsä tehtävää. Kun tehtävä on oppilaiden itse luoma ja rakentama, innostus työskentelyyn on suurta, aivan kuin itse keksityssä, kivassa leikissä. Tällöin oppilaat myös helpommin työllistävät itsensä, koska ei tarvitse tehdä vain sitä, mitä aikuinen on ohjeistanut ja päättänyt. Opettajalta ei myöskään tarvitse jatkuvasti käydä kysymässä jatko-ohjeita, koska itse keksittyyn touhuun oppilaiden on helpompi keksiä jatkotekemistä aivan itse.
Vapaus omiin valintoihin ja päätöksiin vapauttaa myös luovuutta
Eräs oppilaani pukeutui eräänä projektipäivän aamuna luokastamme löytyneeseen roolivaatteeseen ja eläytyi rooliinsa suuresti. Tilanne oli samalla hauska, mutta myös haastava. Päivän alussa meillä oli nimittäin yksi tavallinen matematiikantunti, joka ei projektiin tällä kertaa liittynyt. Roolissa oleva oppilas oli jo heti aamusta melkoisessa vauhdissa, eikä olisi halunnut riisua rooliasuaan pois. En olisi myöskään halunnut häntä liikaa jarrutella, koska tulevaan päivän projektityöhön sopi juuri tuollainen heittäytyminen. MA-tunti kuului kuitenkin ohjelmaamme, joten ehdotin oppilaalle, että hän voisi käyttää pukua vaikka koko päivän, jos pystyisi keskittymään matematiikkaan oppitunnin ajan sekä suunnittelisi jotain, mikä liittyy Kalevalaan. Asia ja asu tuntuivat olevan oppilaalle niin tärkeitä, että hän tsemppasi aluksi hienosti murtoluvut rooliasussa. Loput päivän tunnit hän suunnitteli ja kuvasi videolla hienon mainoksen Kalevala-esitykseemme. Mitähän olisi tapahtunut, jos samainen oppilas olisi joutunut alkuinnostuksensa jälkeen riisumaan rooliasunsa ja työskentelemään kuten ope sanoo, istuen hiljaa omalla paikallaan ja tehden oppikirjan tehtäviä?
Oppilas oppii lukemaan ja laskemaan, kun hän saa harjoitella lukemista ja laskemista -
Oppilas oppii kantamaan vastuuta, kun hänelle annetaan vastuuta.
Työnjako ja tehtävät
Koska halusimme projektin olevan oppilaslähtöinen, emme opettajien kesken päättäneet etukäteen, millaisia juttuja Kalevala-esitykseemme kuului. Pyrimme, että projektissamme yhdistyisivät sopivalla tavalla vapaus ja luova hulluus. Ainakin itselleni projektin alkupuolisko tuotti hieman haasteita ainakin keskeneräisyyden sietämisen näkökulmasta. Kun oppilaat työskentelevät omien ideoittensa johdattamina eripuolilla kouluamme, toiminta oli välillä vauhdikastakin. Monta asiaa tapahtui samanaikaisesti ja melkein kaikki tuntui olevan täysin kesken. Opettajien rooli korostui erityisesti kokonaisuuden hahmottamisessa sekä suotuisan työskentelyilmapiirin ja -olosuhteiden luomisessa. Kaikkialla tapahtui, mutta kaaos oli hallittu.
Olen opettajana toimiessani tehnyt lukuisia projekteja ja esityksiä oppilaitteni kanssa, mutta useimmiten tottunut ottamaan runsaasti vastuuta ja käyttämään päätäntävaltaa toiminnan ja esityksen sisällöistä. Joskus esitys on täysin käsikirjoitettu aikuisten voimin tai välillä käsikirjoittajina ovat toimineet open ohjaamat oppilaat. Toiminta on ollut kuitenkin enemmän ja vähemmän opettajajohtoista. Tämänkertaisessa proggiksessamme meillä ei vuoden alussa ollut kuin alkuidea, Kalevala. Oppilaat tuottivat lähes kaiken materiaalin, jota esityksessamme oli. Aikataulutus alkuviikkoina oli myös joustava, kohtausten ideoinnille, valmisteluille ja kehittymiselle annettiin aikaa, jotta lasten luovuus saisi kunnolla tilaa.
Mitä haluaisit projektissa tehdä?
Oppilaat saivat vapaasti ideoida ja ehdottaa, millaisia juttuja Kalevalassamme halusivat toteuttaa. Kaikki eivät ole luonnostaan esiintyjiä ja joitain esiintyminen saattaa jopa pelottaa. Tehtäväkarttaamme kuuluikin luonnollisesti myös hommia, jotka sai puurtaa turvallisesti kulisseissa ilman pelkoa, että tarvitsee nousta lavalle esiintymään, jos se ei tunnu luontevalta. Osa oppilaista taas janoaa jännitystä ja huomiota, jota muille esiintymisestä saa. Ryhmissä valmistuikin mitä vauhdikkaimpia ja kiinnostavia kohtauksia ja materiaalia osaksi esitystämme mm. tanssia ja voimistelua, mininäytelmiä, musiikkinumeroita, juontoja ja kertojan tekstiä, vitsejä, runoja kalevalamitassa ja ilman, kuvia esityksen taustalle projisoitaviksi ja videolla toteutettuja Kalevala-uutisia sekä -mainoksia. Oppilaiden vastuulla ja kiinnostuksen kohteena oli myös esitystekniikka, ääni- ja valomestareina toimiminen ja projektin / esityksen taltiointi. Kalevala-esityksemme lisämateriaalina syntyikin "Making of" -taltiointi, josta vastuussa olivat siis myös oppilaat. Oppilaiden ideasampo oli niin tuottoisa, että yhteisellä päätöksellä osa tuotoksista siirrettiin varsinaisesta esityksestä lisämateriaalivideoon. Kyseistä videota katsomme sitten esitysten loputtua yhdessä.
Kalevala-projektissamme opettajat olivat johdossa, mutta toimivat enemmän ohjaajien roolissa. Suuri osa esityksemme kohtauksista syntyi ilman opettajan minkäänlaista ohjausta tai puuttumista oppilaiden valintoihin ja työskentelyyn. Joissain kohtauksissa open apu oli kuitenkin tarpeellista ja välttämätöntäkin. Mitä enemmän esitystä valmistelevassa ryhmässä on osallistujia, on todennäköisempää, että jossain vaiheessa projektia oppilaiden kesken syntyy erimielisyyttä esim. siitä, miten jutun tulisi edetä. Näin kävi tässäkin projektissa, jolloin opettaja luonnollisesti auttoi haastavassa tilanteessa olevaa ryhmää selvittämään ongelmat ja pääsemään eteenpäin. Oppilaiden ideoimassa ja käsikirjoittamassa "Kilpalaulanta" -kohtauksessa oma osuuteni oli suurimmillaan. Ohjasin bändin, laulajien ja räppääjien treenejä sekä sävelsin ja sanoitin esitysbiisin yhdessä oppilaiden kanssa. "Waka Wanha räpin" -tuotanto oli tällä kertaa myös vahvasti vastuullani. Biisin taustojen ja sovitusten tekeminen onnistuu oppilailta myös itseltäänkin, mutta vaatii harjoittelua ja kokemusta kyseisestä työskentelystä. Nykyteknologia, tabletit ja erilaiset sovellukset antavat oppilaille huikean mahdollisuuden itse hoitaa biisituotannon eli säveltää, sanoittaa, soittaa ja sovittaa omat kappaleensa.
Improsta käsikirjoitukseen
Oppilaille annetaan aihe kohtaukselle esim. Väinämöisen ja Joukahaisen kilpalaulanta. Oppilaat improavat kohtauksen tapahtumat ja vuorosanat. Kohtauksen loputtua keskustellaan lyhyesti ryhmän kesken siitä, mikä toimi ja mikä ei. Keskustelun pohjalta tehdään pieniä / tarvittavia muutoksia ja tehdään impro uudestaan. Toistetaan impro ja sitä seuraava lyhyt keskustelu muutaman kerran, kunnes kohtaus alkaa saada lopullisen muotonsa. Kun kohtaus on esittäjien mielestä valmis, kirjoitetaan käsikirjoitus tilanteesta.
Kalevalamme oli lähtökohtaisesti esitykseen tähtäävä projekti. Sen lisäksi Kalevala sekä sen tarinat ja henkilöt ovat olleet alkuvuotemme keskeisin leikkikenttä ja tutkimuskohde. Harjoitellessaan esityksemme tulevia kohtauksia oppilaat tekivät runsaasti tutkimustyötä. Materiaalia, tietoja ja yksityiskohtia haimme esim. Kalevalaseuran nettisivuilta. Esimerkiksi etsiessään tietoa Kalevalan henkilöistä eräs oppilas sai kuvan Ahdista hieman vakavana "tyyppinä". Oppilaan mielestä tällaiselle tosikolle sopisi jokin hassu rooli ja näin syntyi Kalevalan kuuluisin vitsiniekka Ahti, joka esiintyy lavalla stand up-koomikkona. Oppilas kirjoitti itse Ahdin vitsit, jotka komedian kunkku esittää Kalevalan kuuluisalla Vipusen vitsiklubilla. Oppilaiden innosta, valmiudesta ja rohkeudesta kertoo myös se, että Ahtia esittänyt oppilas keksi jokaisessa esityksessämme uusia vitsejä hauskuuttamaan yleisöä sekä esiintymisryhmäämme. Esityksemme Louhi on tiukka ja vahva Pohjolan johtaja, joka teettää tyttärensä kosijoilla mahdottomilta tuntuvia tehtäviä. Uutistoimituksemme sai selville, että Louhi vapaa-ajallaan rentoutuu kirjoja lukemalla ja on Pohjolan kirjaston vakioasiakas. Suomen kielen tuntimme ja läksymme ovat myös pitäneet sisällään paljon Kalevalaa. Olemme kirjoittaneet mm. Kalevalan päähenkilöiden tarinoita uusiksi ja keksineet runoja kalevalamitassa sekä ilman mittaa. Olemme lisäksi "takoneet" Sampoja leikkien sekä kynällä ja paperilla.
Sampoja
1) Rakennetaan luokkaan yhteinen Sampo. Yksi oppilaista tulee luokan keskelle / eteen ja jähmettyy Sammon osaksi. Seuraava oppilas liittyy patsaaseen ja jähmettyy osaksi, joka jotenkin liittyy jo aiemmin tehtyihin Sammon osiin. Kun Sammossa on tarpeeksi osia, ne laitetaan liikkumaan. Liikkeisiin voidaan keksiä ja tuottaa myös sopivia ääniä. Lopulta sovitaan, mitä Sampo tuottaa.
2) Oppilaspari valitsee esineen, jolle keksivät uuden, hyödyllisen käyttötarkoituksen (esim. kynä, jonka kirjoittamat asiat muuttuvat todeksi). Suunnitellaan esineestä lyhyt mainos, joka esitetään muille.
3) Tehdään Minun Samponi -bingo. Jokainen piirtää kuvan omasta Sammostaan sekä lyhyen selostuksen Sammon toiminnoista. Kuvat kiinnitetään luokan ilmoitustaululle. Oppilaat jakautuvat pienryhmiin. Ope lukee yhden selostuksista ja ryhmät yrittävät arvata, mihin kuvaan selostus liittyy. Oikeasta arvauksesta saa Sammon itselleen. Ryhmä huutaa: "Bingo!", kun ryhmä on kerännyt esim. kolme Sampoa.
Outro
Oppilaslähtöinen työskentely on samalla todella inspiroivaa sekä myös haastavaa. Jos opettajalla on tottumus ja työkalut opettajajohtoiseen työskentelyyn omassa luokassa, voi vastuun antaminen oppilaille tuntua aluksi pelottavalta, jopa mahdottomalta. Jos taas on uskaltautunut "antamaan pallon oppilaiden pelattavaksi", on luultavimmin päässyt kokemaan valtaisan luovuuden ja vapauden ilmapiirin, jonka tällainen työskentely kouluarkeen tuo. Vaikka itse olen leikin ja draaman kautta tottunut seikkailemaan monenlaisissa rooleissa, maailmoissa ja oppimisympäristöissä koulupäivän aikana, koin Kalevalamme myötä jotain uutta ja vapauttavaa. Opettajiin ja opettajuuteen liittyy monenlaisia ennakkokäsityksiä, jotka saattavat toimia rajoittavina tekijöinä työssämme. Mitä opettaja saa tehdä ja mitä kansankynttilöiltä odotetaan? Voiko oppilaan antaa itse päättää, mitä tehtäviä suorittaa ja kuinka ne tekee? Voiko Kalevalaa, pyhää kansalliseepostamme tutkia tanssien, räpäten tai videoita tekemällä vai onko oppimista lähestyttävä kuten olemme tottuneet, lukemalla ja kirjoittamalla?
Opettajana olen usein tottunut pitämään projektin kaikkia naruja käsissäni. Ope käsikirjoittaa, ope säveltää, ope puvustaa ja ope ohjeistaa aivan viimeiseen harjoitukseen saakka. Kalevalamme myötä oli upeaa huomata, kuinka oppilaat selviävät edellämainituista tehtävistä lähes itsenäisesti. Kun oppilasryhmä teki omia tuotoksiaan Kalevalaamme varten, oppilaslähtöinen tapa työskennellä nosti lasten motivaation huippuunsa. Oppilaat tekivät runsaasti taustatyötä, tutustuivat Kalevalan tarinoihin ja hyödynsivät niitä esityksissään. Voimistelijat eivät vain tanssahdelleet valitsemansa musiikin mukaan, vaan halusivat liikkeillään ja koreografiallaan kertoa tarinan esim. Väinämöisestä, joka nukuttaa soitollaan Pohjolan väen. Lopputulos kyseisessä ohjelmanumerossa oli upea. Oppilaiden pitkä harrastustausta näkyi esityksessä taidokkuutena ja liikkeiden yhdenaikaisuutena. Esitys sai yleisön hiljenemään ja keskittymään sekä räjähtämään raikuviin suosionosoituksiin esityksen jälkeen. Mitenkähän olisi käynyt, jos itse olisin yrittänyt ohjata oppilaita tanssiesityksessä? Oli todella hienoa, että oppilaat tekivät kyseisen voimistelu- / tanssiesityksen itse. Saimme näin upean ohjelmanumeron Kalevalaamme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti