Leikki on osa koulutyötä

Leikki on osa koulutyötä

sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

VIELÄ EHTII ILMOITTAUTUA DRAAMAKOULUTUKSIIN!

IMPROVISAATIO TUTUKSI -koulutus
11.3.2017 klo 11-15
Ruoholahti, Helsinki

PROSESSIDRAAMA TUTUKSI -koulutus
1.4.2017 klo 11-15
Ruoholahti, Helsinki

DRAAMAKASVATUS TUTUKSI -koulutus
22.4.2017 klo 11-15
Ruoholahti, Helsinki

ILMOITTAUTUMISET & TIEDUSTELUT:
openleikkikoulu@gmail.com
www.openleikkikoulu.blogspot.fi

keskiviikko 11. tammikuuta 2017

Ideasta esitykseen - Kalevalajuhla oppilaslähtöisesti

Intro
- Mä haastan sut laulukilpailuun.
- Se sopii, kumpi aloittaa?
- No vaik sä.

Väinämöinen loihtii Kalevalaisen soinnun kanteleestaan. Joukahainen irvistää ja laittaa kädet korvilleen.

- Ihan hirveetä, anna kun mä näytän.

Biisin alkusoitto "räjähtää" ilmoille. Joukahainen kavereineen räppää kuin viimeistä päivää.

Koulumme neljäsluokkalaiset aloittivat Kalevala-juhlan suunnittelun heti koulun alettua uuden vuoden jälkeen. Päätimme opettajien kesken, että Kalevalamme saisi syntyä uudelleen mahdollisimman oppilaslähtöisesti. Tutustuminen aiheeseen aloitettiin yhdessä keskustellen tapahtumista ja henkilöistä, joita oppilaat muistivat Kalevalasta. Ja niitähän riitti, Koirien Kalevalaa oli selvästi ennenkin koulussa ja varmasti myös kodeissa luettu. 

Kalevalan henkilöt
1) Luokan valkokankaalle heijastetaan Kalevalan henkilöiden kuvia. Henkilöistä voidaan tehdä esim. patsaita, joista muut arvaavat, kenestä on kyse. 

2) Kukin oppilas voi myös valita mieluisimman henkilöistä ja lähteä kävelemään roolissa. Kohdatessaan toisen Kalevalaisen "kävelijän", hahmot tervehtivät toisiaan tyylilleen sopivalla tavalla. Luokassamme suuri joukko Väinämöisiä löysi aluksi toisensa ja alkoi laulamaan "Vaka vanhaa" yhdessä. Pian kuitenkin paikalle saapui Joukahaisia ja kilpalaulut suohon laulamisineen alkoivat. 

3) Kutsuimme roolihahmoja myös kuumaan tuoliin. Lemminkäinen paljasti, että hänen heikkoutensa olivat helposti lohkeavat kynnet. Ilman tuota haavoittuvaisuutta olisi hiiden hirven kiinniotto ollut todella paljon vaivattomampaa. Luokkamme Seppo Ilmariset kertoivat Sampojensa monista, suurelle yleisölle tuntemattomista ominaisuuksista. Sammolla pystyi tuottamaan mm. Väinämöisen soittimia, kanteleita ja kitaroita sekä laulutaitoa. Sampo teki myös sähköä sekä mitaleita palkinnoiksi onnistumisista. 

4) Kalevalaisissa rooleissa voidaan myös improta tai valmistella pieniä esityksiä. Luokkamme Kalevala-projektissa osa näistä esityksistä jalostui erinäisten vaiheiden jälkeen lopulta osaksi varsinaista Kalevalajuhlan esitystä.

Hokemat 
Kalevalan henkilöistä luetaan aluksi lyhyt kuvaus, joka on tehty luokassa jo aiemmin, esim. 
- Väinämöinen on Kalevalan sankari ja laulaja. Hän on vanha, viisas johtaja. 
Tämän jälkeen vapaaehtoiset saavat tulla vuorollaan esittämään kyseistä Kalevala-hahmoa. Keksitään lisäksi hokema, joka sopii hahmolle. Lopuksi luokassa valitaan esitysten ja hokemien perusteella vuoden Kalevala-hahmo.

Joo - hyväksyntä
Oppilaslähtöisessä projektissa on kuunneltava oppilaita ja annettava heille mahdollisuus keksiä, kokeilla ja luoda uutta. Kahden ensimmäisen projektiviikon käytetyin vastaus ainakin näin opettajan näkökulmasta oli JOO!

- Voitaisko me tehdä video, jossa Väinämöinen pelaa Pokémon Go:ta?
- Joo
- Saisinko minä piirtää kuvan Antero Vipusesta?
- Joo
- Voitaisko tehdä räppi Väinämöisen ja Joukahaisen kilpalaulusta?
- Jou!

Kun oppilaat saavat itse ideoida, ehdottaa ja päättää, tekeminen tuntuu heistä merkittävämmältä ja tärkeämmältä. "Omistajuuden" synnyttyä tekemiseen motivaatio ja halu tehdä asia perusteellisesti ja mahdollisimman hyvin nousee parhaimmillaan huippulukemiin. Kaiken kukkuraksi oppilaat loppujen lopulta keksivät "ne kiinnostavimmat ideat", joita aikuisen rajallisella mielikuvituksella on enää vaikea tavoittaa. Itse en olisi osannut yhdistää tanssia myrskyävään mereen, jossa keppihevosin varustautuneet Väinämöinen ja Louhi taistelevat Sammosta. No, oppilaat osasivat ja sen lisäksi vielä itse käsikirjoittivat, koreografioivat ja harjoittelivat kohtauksen. Kun näin kyseisen kohtauksen ensimmäisen kerran, oli se todella vaikuttava ja jo lähellä esitysvalmiutta. 

Erilaiset oppimisympäristöt
Koulumme oppilaat ovat tottuneita työskentelemään monenlaisissa tiloissa eri puolella koulurakennustamme. Oma luokkamme toimi ikään kuin tukikohtana, josta työskentely projektipäivinä aloitettiin ja jonne päivän / työskentelyn päätteeksi palattiin. Projektitunnit alkoivat lyhyellä alkupalaverilla, jossa varmistettiin, että kaikilla oppilailla on aiheeseen liittyvää tekemistä. Luokastamme löytyi myös Kalevalan info-taulu, josta oppilas pystyi tarkistamaan mm. aikatauluihin, työn alla oleviin kohtauksiin sekä kuvitukseen ja rooleihin liittyviä asioita. 

Oppilasryhmät jakautuivat työskentelemään sopiviin oppimistiloihin. Tanssijat tarvitsivat treeneihinsä suurempaa tilaa esim. salia tai luokkaa, jossa ei ollut työpöytiä, kun taas runojen kirjoittajat saattoivat työskennellä koulun käytävillä. Mediateekissä kuvattiin Kalevala-uutisia ja omassa luokassamme työskentelivät kuvittajat. Projektissa mukana olleet opettajat liikkuivat eri harjoitustilojen välillä ja pysähtyivät ohjaamaan ja auttamaan oppilaita tarpeen mukaan. Itse vietin projektin alussa paljon aikaa musaluokassa, jossa treenattiin soittoa, laulua ja räppiä kilpalaulantaan. Projektin viimeiset päivät vietettiin luonnollisesti koko ryhmän kanssa esitystilassa läpimeno- ja kenraaliharjoitusten parissa.

Työskentely ja projekti sujui hienosti. Oppilaat nauttivat vapaudestaan suunnitella ja harjoitella itse ilman jatkuvaa opettajan ohjeita ja käskyjä. Oppilaat myös kantoivat vastuunsa erinomaisesti. Vapaamatkalaisia ei juurikaan saatu kiinni itse teosta eli lorvimisesta ja projekti eteni vääjäämättä kohti loppuhuipennusta eli esitystä. Miksi oppilaat työskentelivät projektissamme tällä kertaa niin tunnollisesti ja toimivat luotettavasti? Olen parinkymmenen opevuoteni aikana tavannut todella monenlaisia oppilaita. Suurimmalle osalle alakouluikäisistä on suotu innostumisen ja ahkeruuden lahja kuin luonnostaan, mutta aina löytyy myös niitä lapsia, jotka eivät ilman opea (eivätkä välillä myöskään open kanssa) oikein saa mitään toivottavaa tehdyksi. 

Kun oppilasryhmä pääsee työskentelemään luokan ulkopuolelle open jokahetkisen valvovan katseen kantaman ulkopuolelle, on suuri ero siinä, tekeekö oppilaat opettajan "määräämää" vai itse keksimäänsä tehtävää. Kun tehtävä on oppilaiden itse luoma ja rakentama, innostus työskentelyyn on suurta, aivan kuin itse keksityssä, kivassa leikissä. Tällöin oppilaat myös helpommin työllistävät itsensä, koska ei tarvitse tehdä vain sitä, mitä aikuinen on ohjeistanut ja päättänyt. Opettajalta ei myöskään tarvitse jatkuvasti käydä kysymässä jatko-ohjeita, koska itse keksittyyn touhuun oppilaiden on helpompi keksiä jatkotekemistä aivan itse.

Vapaus omiin valintoihin ja päätöksiin vapauttaa myös luovuutta
Eräs oppilaani pukeutui eräänä projektipäivän aamuna luokastamme löytyneeseen roolivaatteeseen ja eläytyi rooliinsa suuresti. Tilanne oli samalla hauska, mutta myös haastava. Päivän alussa meillä oli nimittäin yksi tavallinen matematiikantunti, joka ei projektiin tällä kertaa liittynyt. Roolissa oleva oppilas oli jo heti aamusta melkoisessa vauhdissa, eikä olisi halunnut riisua rooliasuaan pois. En olisi myöskään halunnut häntä liikaa jarrutella, koska tulevaan päivän projektityöhön sopi juuri tuollainen heittäytyminen. MA-tunti kuului kuitenkin ohjelmaamme, joten ehdotin oppilaalle, että hän voisi käyttää pukua vaikka koko päivän, jos pystyisi keskittymään matematiikkaan oppitunnin ajan sekä suunnittelisi jotain, mikä liittyy Kalevalaan. Asia ja asu tuntuivat olevan oppilaalle niin tärkeitä, että hän tsemppasi aluksi hienosti murtoluvut rooliasussa. Loput päivän tunnit hän suunnitteli ja kuvasi videolla hienon mainoksen Kalevala-esitykseemme. Mitähän olisi tapahtunut, jos samainen oppilas olisi joutunut alkuinnostuksensa jälkeen riisumaan rooliasunsa ja työskentelemään kuten ope sanoo, istuen hiljaa omalla paikallaan ja tehden oppikirjan tehtäviä? 

Oppilas oppii lukemaan ja laskemaan, kun hän saa harjoitella lukemista ja laskemista - 
Oppilas oppii kantamaan vastuuta, kun hänelle annetaan vastuuta.

Työnjako ja tehtävät
Koska halusimme projektin olevan oppilaslähtöinen, emme opettajien kesken päättäneet etukäteen, millaisia juttuja Kalevala-esitykseemme kuului. Pyrimme, että projektissamme yhdistyisivät sopivalla tavalla vapaus ja luova hulluus. Ainakin itselleni projektin alkupuolisko tuotti hieman haasteita ainakin keskeneräisyyden sietämisen näkökulmasta. Kun oppilaat työskentelevät omien ideoittensa johdattamina eripuolilla kouluamme, toiminta oli välillä vauhdikastakin. Monta asiaa tapahtui samanaikaisesti ja melkein kaikki tuntui olevan täysin kesken. Opettajien rooli korostui erityisesti kokonaisuuden hahmottamisessa sekä suotuisan työskentelyilmapiirin ja -olosuhteiden luomisessa. Kaikkialla tapahtui, mutta kaaos oli hallittu. 

Olen opettajana toimiessani tehnyt lukuisia projekteja ja esityksiä oppilaitteni kanssa, mutta useimmiten tottunut ottamaan runsaasti vastuuta ja käyttämään päätäntävaltaa toiminnan ja esityksen sisällöistä. Joskus esitys on täysin käsikirjoitettu aikuisten voimin tai välillä käsikirjoittajina ovat toimineet open ohjaamat oppilaat. Toiminta on ollut kuitenkin enemmän ja vähemmän opettajajohtoista. Tämänkertaisessa proggiksessamme meillä ei vuoden alussa ollut kuin alkuidea, Kalevala. Oppilaat tuottivat lähes kaiken materiaalin, jota esityksessamme oli. Aikataulutus alkuviikkoina oli myös joustava, kohtausten ideoinnille, valmisteluille ja kehittymiselle annettiin aikaa, jotta lasten luovuus saisi kunnolla tilaa.

Mitä haluaisit projektissa tehdä? 

Oppilaat saivat vapaasti ideoida ja ehdottaa, millaisia juttuja Kalevalassamme halusivat toteuttaa. Kaikki eivät ole luonnostaan esiintyjiä ja joitain esiintyminen saattaa jopa pelottaa. Tehtäväkarttaamme kuuluikin luonnollisesti myös hommia, jotka sai puurtaa turvallisesti kulisseissa ilman pelkoa, että tarvitsee nousta lavalle esiintymään, jos se ei tunnu luontevalta. Osa oppilaista taas janoaa jännitystä ja huomiota, jota muille esiintymisestä saa. Ryhmissä valmistuikin mitä vauhdikkaimpia ja kiinnostavia kohtauksia ja materiaalia osaksi esitystämme mm. tanssia ja voimistelua, mininäytelmiä, musiikkinumeroita, juontoja ja kertojan tekstiä, vitsejä, runoja kalevalamitassa ja ilman, kuvia esityksen taustalle projisoitaviksi ja videolla toteutettuja Kalevala-uutisia sekä -mainoksia. Oppilaiden vastuulla ja kiinnostuksen kohteena oli myös esitystekniikka, ääni- ja valomestareina toimiminen ja projektin / esityksen taltiointi. Kalevala-esityksemme lisämateriaalina syntyikin "Making of" -taltiointi, josta vastuussa olivat siis myös oppilaat. Oppilaiden ideasampo oli niin tuottoisa, että yhteisellä päätöksellä osa tuotoksista siirrettiin varsinaisesta esityksestä lisämateriaalivideoon. Kyseistä videota katsomme sitten esitysten loputtua yhdessä.

Kalevala-projektissamme opettajat olivat johdossa, mutta toimivat enemmän ohjaajien roolissa. Suuri osa esityksemme kohtauksista syntyi ilman opettajan minkäänlaista ohjausta tai puuttumista oppilaiden valintoihin ja työskentelyyn. Joissain kohtauksissa open apu oli kuitenkin tarpeellista ja välttämätöntäkin. Mitä enemmän esitystä valmistelevassa ryhmässä on osallistujia, on todennäköisempää, että jossain vaiheessa projektia oppilaiden kesken syntyy erimielisyyttä esim. siitä, miten jutun tulisi edetä. Näin kävi tässäkin projektissa, jolloin opettaja luonnollisesti auttoi haastavassa tilanteessa olevaa ryhmää selvittämään ongelmat ja pääsemään eteenpäin. Oppilaiden ideoimassa ja käsikirjoittamassa "Kilpalaulanta" -kohtauksessa oma osuuteni oli suurimmillaan. Ohjasin bändin, laulajien ja räppääjien treenejä sekä sävelsin ja sanoitin esitysbiisin yhdessä oppilaiden kanssa. "Waka Wanha räpin" -tuotanto oli tällä kertaa myös vahvasti vastuullani. Biisin taustojen ja sovitusten tekeminen onnistuu oppilailta myös itseltäänkin, mutta vaatii harjoittelua ja kokemusta kyseisestä työskentelystä. Nykyteknologia, tabletit ja erilaiset sovellukset antavat oppilaille huikean mahdollisuuden itse hoitaa biisituotannon eli säveltää, sanoittaa, soittaa ja sovittaa omat kappaleensa. 

Improsta käsikirjoitukseen
Oppilaille annetaan aihe kohtaukselle esim. Väinämöisen ja Joukahaisen kilpalaulanta. Oppilaat improavat kohtauksen tapahtumat ja vuorosanat. Kohtauksen loputtua keskustellaan lyhyesti ryhmän kesken siitä, mikä toimi ja mikä ei. Keskustelun pohjalta tehdään pieniä / tarvittavia muutoksia ja tehdään impro uudestaan. Toistetaan impro ja sitä seuraava lyhyt keskustelu muutaman kerran, kunnes kohtaus alkaa saada lopullisen muotonsa. Kun kohtaus on esittäjien mielestä valmis, kirjoitetaan käsikirjoitus tilanteesta.

Kalevalamme oli lähtökohtaisesti esitykseen tähtäävä projekti. Sen lisäksi Kalevala sekä sen tarinat ja henkilöt ovat olleet alkuvuotemme keskeisin leikkikenttä ja tutkimuskohde. Harjoitellessaan esityksemme tulevia kohtauksia oppilaat tekivät runsaasti tutkimustyötä. Materiaalia, tietoja ja yksityiskohtia haimme esim. Kalevalaseuran nettisivuilta. Esimerkiksi etsiessään tietoa Kalevalan henkilöistä eräs oppilas sai kuvan Ahdista hieman vakavana "tyyppinä". Oppilaan mielestä tällaiselle tosikolle sopisi jokin hassu rooli ja näin syntyi Kalevalan kuuluisin vitsiniekka Ahti, joka esiintyy lavalla stand up-koomikkona. Oppilas kirjoitti itse Ahdin vitsit, jotka komedian kunkku esittää Kalevalan kuuluisalla Vipusen vitsiklubilla. Oppilaiden innosta, valmiudesta ja rohkeudesta kertoo myös se, että Ahtia esittänyt oppilas keksi jokaisessa esityksessämme uusia vitsejä hauskuuttamaan yleisöä sekä esiintymisryhmäämme. Esityksemme Louhi on tiukka ja vahva Pohjolan johtaja, joka teettää tyttärensä kosijoilla mahdottomilta tuntuvia tehtäviä. Uutistoimituksemme sai selville, että Louhi vapaa-ajallaan rentoutuu kirjoja lukemalla ja on Pohjolan kirjaston vakioasiakas. Suomen kielen tuntimme ja läksymme ovat myös pitäneet sisällään paljon Kalevalaa. Olemme kirjoittaneet mm. Kalevalan päähenkilöiden tarinoita uusiksi ja keksineet runoja kalevalamitassa sekä ilman mittaa. Olemme lisäksi "takoneet" Sampoja leikkien sekä kynällä ja paperilla.

Sampoja
1) Rakennetaan luokkaan yhteinen Sampo. Yksi oppilaista tulee luokan keskelle / eteen ja jähmettyy Sammon osaksi. Seuraava oppilas liittyy patsaaseen ja jähmettyy osaksi, joka jotenkin liittyy jo aiemmin tehtyihin Sammon osiin. Kun Sammossa on tarpeeksi osia, ne laitetaan liikkumaan. Liikkeisiin voidaan keksiä ja tuottaa myös sopivia ääniä. Lopulta sovitaan, mitä Sampo tuottaa.

2) Oppilaspari valitsee esineen, jolle keksivät uuden, hyödyllisen käyttötarkoituksen (esim. kynä, jonka kirjoittamat asiat muuttuvat todeksi). Suunnitellaan esineestä lyhyt mainos, joka esitetään muille.

3) Tehdään Minun Samponi -bingo. Jokainen piirtää kuvan omasta Sammostaan sekä lyhyen selostuksen Sammon toiminnoista. Kuvat kiinnitetään luokan ilmoitustaululle. Oppilaat jakautuvat pienryhmiin. Ope lukee yhden selostuksista ja ryhmät yrittävät arvata, mihin kuvaan selostus liittyy. Oikeasta arvauksesta saa Sammon itselleen. Ryhmä huutaa: "Bingo!", kun ryhmä on kerännyt esim. kolme Sampoa.

Outro
Oppilaslähtöinen työskentely on samalla todella inspiroivaa sekä myös haastavaa. Jos opettajalla on tottumus ja työkalut opettajajohtoiseen työskentelyyn omassa luokassa, voi vastuun antaminen oppilaille tuntua aluksi pelottavalta, jopa mahdottomalta. Jos taas on uskaltautunut "antamaan pallon oppilaiden pelattavaksi", on luultavimmin päässyt kokemaan valtaisan luovuuden ja vapauden ilmapiirin, jonka tällainen työskentely kouluarkeen tuo. Vaikka itse olen leikin ja draaman kautta tottunut seikkailemaan monenlaisissa rooleissa, maailmoissa ja oppimisympäristöissä koulupäivän aikana, koin Kalevalamme myötä jotain uutta ja vapauttavaa. Opettajiin ja opettajuuteen liittyy monenlaisia ennakkokäsityksiä, jotka saattavat toimia rajoittavina tekijöinä työssämme. Mitä opettaja saa tehdä ja mitä kansankynttilöiltä odotetaan? Voiko oppilaan antaa itse päättää, mitä tehtäviä suorittaa ja kuinka ne tekee? Voiko Kalevalaa, pyhää kansalliseepostamme tutkia tanssien, räpäten tai videoita tekemällä vai onko oppimista lähestyttävä kuten olemme tottuneet, lukemalla ja kirjoittamalla? 

Opettajana olen usein tottunut pitämään projektin kaikkia naruja käsissäni. Ope käsikirjoittaa, ope säveltää, ope puvustaa ja ope ohjeistaa aivan viimeiseen harjoitukseen saakka. Kalevalamme myötä oli upeaa huomata, kuinka oppilaat selviävät edellämainituista tehtävistä lähes itsenäisesti. Kun oppilasryhmä teki omia tuotoksiaan Kalevalaamme  varten, oppilaslähtöinen tapa työskennellä nosti lasten motivaation huippuunsa. Oppilaat tekivät runsaasti taustatyötä, tutustuivat Kalevalan tarinoihin ja hyödynsivät niitä esityksissään. Voimistelijat eivät vain tanssahdelleet valitsemansa musiikin mukaan, vaan halusivat liikkeillään ja koreografiallaan kertoa tarinan esim. Väinämöisestä, joka nukuttaa soitollaan Pohjolan väen. Lopputulos kyseisessä ohjelmanumerossa oli upea. Oppilaiden pitkä harrastustausta näkyi esityksessä taidokkuutena ja liikkeiden yhdenaikaisuutena. Esitys sai yleisön hiljenemään ja keskittymään sekä räjähtämään raikuviin suosionosoituksiin esityksen jälkeen. Mitenkähän olisi käynyt, jos itse olisin yrittänyt ohjata oppilaita tanssiesityksessä? Oli todella hienoa, että oppilaat tekivät kyseisen voimistelu- / tanssiesityksen itse. Saimme näin upean ohjelmanumeron Kalevalaamme.



perjantai 6. tammikuuta 2017

NYT ON AIKA ILMOITTAUTUA DRAAMAKOULUTUKSIIN!

IMPROVISAATIO TUTUKSI -koulutus
11.3.2017 klo 11-15
Ruoholahti, Helsinki

PROSESSIDRAAMA TUTUKSI -koulutus
1.4.2017 klo 11-15
Ruoholahti, Helsinki

DRAAMAKASVATUS TUTUKSI -koulutus
22.4.2017 klo 11-15
Ruoholahti, Helsinki

ILMOITTAUTUMISET & TIEDUSTELUT:
openleikkikoulu@gmail.com
www.openleikkikoulu.blogspot.fi

Kohteliaat tavat, kauniit sanat - tarinoiden kirjoittaminen videokynällä

Haluutsä tulla mukaa? 
Sori, en tarkottanu!

Ilmeteatteri
Keskustelimme luokassamme kohteliaista tavoista ja sanoista, jotka saavat hyvälle tuulelle. Kirjoitin taululle oppilaiden ideoita, kuinka toista voi ilahduttaa. Taulu alkoi täyttyä "leikitään yhdessä- , tarjoan apuani- ja hymyilen sinulle" -tyylisistä asioista. Sitten vaihdoin aihetta ja taulutussin väriä. Pyysin oppilaita seuraavaksi keksimään vastakohtia hyvän tuulen -ideoille. Pian taululle oli lisätty monenlaisia ikäviä asoita, kuten "minua kiusataan", "ei kaveria" ja "sairaana". Kävimme vielä yhdessä tauluun kirjatut asiat läpi. Kun sanoin esim. "sain lahjan" tai "olet tyhmä", oppilaat eläytyivät kuulemaansa omilla paikoillaan esittäen ilmeteatteria. Kukaan ei siis varsinaisesti ilmeillyt muille vaan kaikki ottivat kasvoilleen aiheeseen sopivan ilmeen. Suurella osalla oppilaista eläytyminen ei jäänyt vain kasvoilla näkyvän ilmeen varaan vaan tunnetilaa, oli se sitten iloinen tai surullinen, onnistunut tai epäonnistunut, vihainen tai rakastunut, korostettiin myös kädenliikkeillä ja äänillä.

Eripuraesitykset
Oppilailla tuntuu olevan erityisen paljon kerrottavaa varsinkin tilanteista, joissa oli syntynyt eripuraa. Lieneekö syynä se, että ikävä tunne, pettymys tai epäonnistuminen jättää mieleemme joskus todella tiukan muistijäljen tai arven, jonka poispyyhkimiseksi ja parantamiseksi tarvitaan monesti useita onnistumisia ja ilon hetkiä. Päätimme lähteä ratkomaan "eripuran" -ongelmaa pienten, oppilaiden itse suunnittelemien esitysten kautta. Esityksiä sai ideoida ja harjoitella vain muutaman minuutin, joten oppilaiden ryhmätyö-  ja oman toiminnan ohjauksen taidot joutuivat koetukselle. Luokkani oppilaat selvisivät haasteesta hienosti ja pian saimme nähdä monta riitaa, mutta kuultiin vähintään yhtä monta riitaa sovittelevaa kaunista sanaa esitysten muodossa. Esityksistä tuli niin mainioita ja opettavaisia, että päätimme oppilaiden kanssa, että tekisimme esitysten pohjalta oman TV-ohjelman, jonka aiheena olisivat hyvät tavat ja kauniit sanat.

Käsikirjoitus - kuvaus - leikkaus
Oppilaat jakautuivat pieniin ryhmiin ja levittäytyivät eri puolelle koulua suunnittelemaan ja käsikirjoittamaan videotaan. Käsikirjoituksen sai kirjoittaa jo tehdyn esityksen pohjalta tai sai myös keksiä aivan uuden. Tilanteen / esityksen juoneen tuli liittyä niin eripuraa kuin sovintokin. Usein oppilaat haluaisivat suoraan sännätä kuvaamaan videoitaan. Tällöin käsikirjoitus tehdään ikään kuin lennosta kuvauspaikalla improten. Välillä tämä tekniikka toimii hienosti, kun taas välillä liian avoimella idealla liikkeelle lähtenyt projekti saattaa levitä kuvausten aikana liian moneen suuntaan ja uuteen ideaan. Tällöin voi käydä myös ettei alkuperäistä ideaa enää ole lopputuotoksessa juurikaan näkyvissä. Halusin TV-ohjelmamme liittyvän kohteliaisiin tapoihin ja kauniisiin sanoihin, joten käsikirjoitus, jonka lapset itse tekivät, auttoi työryhmiä pysymään aiheessa ja etenemään alkuperäistä ideaa huomioiden.

Oppilaat saivat työskennellä hetken ilman aikuisen valvovaa silmää, eivätkä he pettäneet luottamusta. Kiertelin ryhmästä toiseen ja ohjasin ryhmiä tarvittaessa. Usein pelkkä läsnäoloni riitti, oppilaat olivat motivoituneita ja projektit etenivät mukavasti. Aina asiat eivät tietenkään suju kuin autopesulassa valitun ohjelman mukaisesti. Opettajan tuntiessa porukkansa, hän osaa jakaa tukeaan ja ohjaustaan sopivasti eri suuntiin. Ne oppilaat / ryhmät, jotka herkästi saattavat ajautua omille teilleen, tervitsevat luonnollisesti enemmän huomiota ja open ohjausta. Oppilaat yleensä kuitenkin nauttivat vastuusta ja oppivat myös kantamaan sitä. Kun oppilaisiin luotetaan ja luodaan koulupäivän varrelle tilanteita, joissa onnistumisia on mahdollista saavuttaa, myös kyky vastuunkantoon kasvaa. Oppilaita vastuuttavan, vapaamman projektityöskentelyn rinnalla on mielestäni kuitenkin hyvä kuljettaa perinteisemmän mallin mukaista, luokkahuoneessa tapahtuvaa työskentelyä. Oppilaat tarvitsevat myös oman luokan turvaa, mahdollisuuksia työskennellä yksin ja yhdessä luokkakavereiden kanssa oman työpisteen ääressä. 

Kun oppilaat olivat muutaman päivän ajan harjoitelleet, kuvanneet ja editoineet videoprojektejaan eri puolilla koulua, huomasin, että projektiamme edistävät "hommat" alkoivat olla siinä vaiheessa, että oli syytä palata omaan luokkaan hakemaan suuntaa työskentelylle. Osalla ryhmistä oli video joko valmis tai sitten siinä vaiheessa, ettei projekti päässyt enää etenemään. Ja silloin kun duunit loppuvat tai muuttuvat hankaliksi, lapset kyllä keksivät muuta tekemistä. Itse keksityt jutut kaukana aikuisen vaikutusvallasta ovat varmasti oppilaiden mielestä kivoja, mutta saattavat olla open mielestä ja projektin etenemisen kannalta epäolennaisia ja ei-toivottavia. On tärkeää, että oppilaat on ohjeistettu mahdollisten ongelmatilanteiden varalta. Projektin rinnalla on hyvä kuljettaa helposti ja itsenäisesti omaksuttavia lisätehtäviä, joiden pariin oppilaat voivat tarvittaessa siirtyä, kun muuta hommaa ei ole. 

Luokkani oppilaat ovat tällä hetkellä todella innostuneita videoiden tekemisestä. Oppilaat tuottavat omilla kännyköillään ja tableteillaan lyhyitä videoita ja tarinoita hämmästyttävän nopeasti ja taitavasti. Hyvät tavat -projektimme rinnalla onkin syntynyt monenlaisia lyhytelokuvia aina jääkarhuanimaatiosta jännityselokuviin asti. Välillä oma projekti saattaa olla oppilaista niin motivoiva, että sitä jatketaan myös kouluajan ulkopuolella. Mobiililaitteilla voi hoitaa kuvaamisen, jälkiäänityksen, editoinnin ja tekstityksen eli työkalut leffan tekemiseen kulkevat oppilailla aina mukana. Kun tähän elokuvantekijän työkalupakkiin lisätään vielä oppilaiden ehtymätön mielikuvitusvirta ja kyky keksiä mitä ihmeellisimpiä ideoita ja aiheita projekteille, videon käyttäminen tarinoiden "kirjoittamisessa" on erittäin toimiva perinteisen kynällä kirjoitetun tarinan rinnalla.

Juonnot
Harjoittelimme TV-ohjelmamme alkua improvisoiduilla alkujuonnoilla. Pyysin luokan edessä oleville penkeille pari vapaaehtoista juontajaa, joiden tehtävä oli keksiä ohjelmallemme alkurepliikit.

Hyvää iltaa! Tänään aiheenamme ovat hyvät tavat.

Toinen juontajista hieman "jäätyi" harjoituksen aluksi, jolloin ympärillä olevat luokkakaverit pystyivät tarjoamaan apuaan oppilaan kurkkuun jähmettyneen alkuspiikin kanssa. Yhteistyöllä saimme ohjelman liikkeelle ja kuulimme seuraavaksi, että luokassamme kerätään hymynaamoja yhteisten onnistumisten kautta. Juontajan kertoessa erilaisia esimerkkejä hymynaamojen hankinnasta, muut oppilaat muodostivat aiheisiin liittyviä stillejä, valokuvia. Näimme oppilasryhmien esittämistä valokuvista, että  hymynaaman saa, kun esim. koko luokka kuuntelee ja noudattaa annettuja ohjeita tai antaa toisilleen työrauhan. Myös toisten auttaminen, osallistuminen yhteisiin touhuihin sekä ahkera läksyjen teko ovat hymynaamojen metsästyksessä kannattavia toimintoja.

Kirjoitimme juontoja myös pienryhmissä, jolloin kukin kuvausporukka sai keksiä juontotekstit omaa videotuotostaan ajatellen. Kun juonto oli käsikirjoitettu, juonto kuvattiin ryhmä kerrallaan TV-studioksi lavastamassamme luokassa. TV-studiossa kalusteena oli pöytä, jonka takaa juontajat ohjelmaa juonsivat. Juontajien taustalle oli lisäksi tehty TV-ohjelmamme nimikyltti. Kaikista ryhmistä ei juontajaa löytynyt, joten osa oppilaista kävi tekemässä juontoja useampaankin videoon. Osa juonnoista oli hyvinkin lyhyitä ja ytimekkäitä, jossa vain esiteltiin seuraavan videon aihe. Osa juonnoista taas oli jopa pidempiä kuin varsinainen esitelty video. Juonto-osuudessa saattoi olla yllättäviä käänteitä sisältävä juoni, jossa juontajat keskustelivat myös muista asioista, kuten kadonneista silmälaseista. Studioon saattoi tupsahtaa myös yllättäviä vieraita kesken juonnon.

Studiovieras
Kävi studiossa vieras myös suunnitellusti, kuten käsikirjoitukseen oli alun perin kirjoitettu. Koulumme rehtori kävi nimittäin vastaamassa oppilaiden keksimiin kysymyksiin. Studiovieraan haastattelua varten suunnittelimme kysymyksiä sekä harjoittelimme luokassa ensin yhdessä koko luokan kanssa. Kun kysymykset oli keksitty ja kiinnostavimmat valittu itse haastattelua varten, jokainen rehtoriksi haluava oppilas sai käydä rehtorin roolissa kokeilemassa, miltä tuntuu vastata yhteen tiukkaan kysymykseen. 

Kuinka kiusaaminen saadaan loppumaan koulussa? 
Onko kouluun suunnitteilla uusia, kivoja oppimisympäristöjä?

Videoprojektin kuluessa kokosin säännöllisesti oppilaat yhteen ja annoin palautetta jo tehdystä työstä ja ohjeita uusia tehtäviä varten. Yleisimmin aloitin projektipäivän lyhyellä alkupalaverilla, jossa kerrattiin, missä mennään ja mitkä ovat päivän tavoitteet. Myös oppilaiden mielipiteiden ja ideoiden kuuleminen projektin eri vaiheissa on tärkeää. Kun oppilas kokee saavansa vaikuttaa projektin kulkuun, pysyy motivaatio korkealla ja tällöin yleensä asiat sujuvat ja etenevät. Kiertäessäni eri puolilla koulua työskentelevissä ryhmissä pyrin antamaan palautetta ja ohjeita myös henkilökohtaisemmalla tasolla, jolloin oppilailla säilyi luottamus siihen, että ope tietää ja välittää siitä, mitä olen tekemässä ja aion seuraavaksi tehdä. Projektipäivän lopuksi kokoonnuimme vielä yhteen summaamaan päivän tapahtumat, onnistumiset ja mahdolliset haasteet, joita kohdattiin. Koko pitkän projektimme lopuksi vietimme tietysti vielä videoiden katselutunnin, jolloin ensi-illassa oli oppilaiden tekemä TV-ohjelma. Samassa yhteydessä nautiskelimme pop cornia sekä katselimme lukuisat sivuprojekteina syntyneet oppilaiden omat lyhytelokuvat.

Ongelmitta ei videoprojektimme tietenkään edennyt. Suurimmat haasteet löytyivät lähinnä teknisellä puolella. Kuvatun materiaalin siirtäminen laitteeseen tai ohjelmaan, jolla leikkaaminen eli editointi tapahtuu saattaa välillä olla mutkikasta ja aikaa vievää. Suosittelenkin käyttämään laitteita, joilla pystyy  sekä videoidaan että editoimaan. Näin säästyy hurjasti aikaa, kun kuvattuja materiaaleja ei tarvitse siirtää laitteesta toiseen tai muuntaa videomuodosta toiseen. 

Suosittelen myös kokeilemaan videokynää tarinan kirjoittamisessa vaihtoehtona lyijykynälle ja tarinavihkolle. Videoiden teko motivoi oppilaita ja he aivan kuin vahingossa tulevat harjoitelleksi tarinankerronnan ohella monenlaisia muitakin taitoja esim. yhteistyö- ja vuorovaikutustaitoja. Videoprojekteissa myös oppilaiden kuva- ja medialukutaito kehittyvät. Oppilaat oppivat videoita tehdessään luonnollisesti myös elokuvantekotaitoja, kuten käsikirjoittamista, kuvaamista, ohjaamista, näyttelemistä ja editointia. 

On kiva käyttää videokynää. Siitä ei katkea terä tai lopu muste kesken!

sunnuntai 1. tammikuuta 2017

PROSESSIDRAAMA TUTUKSI -koulutus

Seuraava draamakoulutus:

PROSESSIDRAAMA TUTUKSI 
LA  14.1.2017 klo 10-15 Helsingissä

Lue lisää:
www.facebook.com/openleikkikoulu

Ilmoittautumiset: 
openleikkikoulu@gmail.com 
openleikkikoulu.blogspot.fi

keskiviikko 30. marraskuuta 2016

LEIKKIJOULUKALENTERI ON AVATTU!

LEIKKIJOULUKALENTERISTA löydät leikkejä kouluun ja jouluun.
Leikit on suunniteltu Viherkallion koulun 4P-luokassa Espoossa.
Leikkisää joulun odotusta!

Käy avaamassa luukkuja ja leikkimässä osoitteessa:

maanantai 29. elokuuta 2016

Kummitellaan - ideoita kummitunnille

Oppilaani olivat poissa! Kadonneet jonnekin, en tiedä minne. Luokasta löytyi vain iso nippu paperille piirrettyjä kuvioita ja symboleita, ei muuta. Oppilaani olivat tipotiessään. 

Ensimmäinen kummituntimme oli juuri alkamassa. Pienet kummimme odottivat jo uusien, isojen kummien tapaamista luokkamme oven takana. Huokasin syvään, avasin oven ja aloin selittämään ongelmaa pikkuisille, jotka tulisivat pettymään. He olivat luultavimmin odottaneet ja jännittäneet ensitapaamistaan kummien kanssa todella paljon. Oppilaiden ilmeet olivatkin aluksi pettyneitä, mutta kun pääsin selittelyssä kohtaan, jossa kerroin lapuista, joita luokasta löysin, alkoivat pienten ilmeet muuttua kiinnostuneiksi.

Hei, nuo merkithän voivat olla jotain vihjeitä!

Tähän oppilaan kommenttiin innostuvat muutkin pienet kummioppilaat, jotka alkoivat kilvan keksimään käyttötarkoituksia symbolilapuille. Pian laput oli jaettu ja lähdimme kulkemaan koulun käytävillä symbolit käsissä, ehkäpä jotain ilmenisi matkan varrella...

Aarteenetsintää
Olimme aloittaneet kummituntimme suunnittelun jo viikko ennen ensimmäistä tapaamista. Keksimme oppilaitteni kanssa ideoita tunnille ja ylitse muiden nousi kummiyllätyksen kehittäminen. Päädyimme lopulta aarteenetsintään, jossa aarteina olisi isot kummioppilaat, eli me. Koska pienet kummit eivät vielä osanneet lukea, varsinkaan karttaa, oppilaani piirsivät symbolit, joiden avulla aarre löytyisi. Jokaista symbolia tehtiin kaksi samanlaista. Toinen symboli annettiin pikkukummille "kartaksi", jonka avulla hän etsi parin symbolilleen. Isot oppilaat olivat piiloutuneet koulumme käytäville, siellä oleviin leikkimökkeihin, mediateekkiin ja näyttämölle. Piilonsa viereen iso oppilas oli sijoittanut symbolinsa, jonka pikkukummin tuli löytää.

Hei! Tuolla on mun merkki! Ja tuolla on mun...

Kun ensimmäinen aarre löytyi, alkoi todellinen suhina ja suihke. Pikkukummit löysivät kilvan isoja kummioppilaitaan piiloista. Kun kummi oli löytynyt, kummipari meni vanhemman oppilaan johdolla luokkaan touhuamaan, kunnes kaikki aarteet oli "kaivettu" esiin koloistaan. Oppilaat nauttivat siitä, että voivat itse vaikuttaa siihen, mitä ryhtyvät tekemään. Jotta yhteisen tekemisen keksiminen olisi helpompaa, luokkaan kannattaa varata erilaisia pelejä, kirjoja, väritystehtäviä, rakentelu- ja askartelumateriaaleja ym. Useimmiten aikuisten ei juurikaan tarvitse keksiä lapselle tekemistä, kun vain toimintaympäristöstä löytyy sopivasti virikkeitä. 

Kummi-small talk
Ennen ensimmäistä kummitapaamista harjoittelimme oppilaitteni kanssa pienen kummin kanssa juttelua. Mietimme aluksi yhdessä millaisista asioista pienet haluaisivat ja osaisivat jutella. Suosituiksi aiheiksi keksittiin mm. nimen kysyminen, harrastukset, pelit ja varsinkin Pokémon Go, lempiruoka ja lempiväri. 

Harjoittelimme kummi-small talkin jaloa taitoa pareittain. Toinen oppilaista esitti pikkukummia ja toinen johdatteli keskustelua. Hetken päästä vaihdettiin rooleja.

Virtuaalikummi tyhjässä tuolissa
Sovimme, että luokan keskellä olevalla jakkaralla istuu leikisti pikkukummi. Jakkara pidettiin kuitenkin tyhjänä, jolloin oppilaat saivat omilta paikoiltaan vastailla virtuaalikummille esitettyihin kysymyksiin. Joku siis keksi kysymyksen, esim. Mikä sinun nimesi on? Sen jälkeen joku toinen keksi vastauksen kysymykseen. Näin loimme näkymättömän virtuaalikummin, josta saimme tietää kaikenlaista. Kummi oli esimerkiksi viime kesänä uinut valtameressä valaiden kanssa ja räpännyt lavalla Elastisen keikalla.

Mä en haluu leikkii tätä!

Vaikka kummitapaamista oli odotettu kuin kuuta nousevaa, epävarmuus puski oppilailla välillä pintaan. Oppilaitani jännitti ja samalla myös huoletti tuleva, ensimmäinen kohtaaminen uusien, pikkukummien kanssa. Entä jos yhteispeli uuden kummin kanssa ei sujukaan. Jos vaikka pienempää jännittää tai se alkaa riehua niin ettei leikistä tule mitään. Entä jos isompi kummi ei keksi mitään kysyttävää tai sanottavaa pienemmälle kummille. 

Virtuaalikummi kuumassa tuolissa
Valmistauduimme mahdollisiin tuleviin haasteisiin virtuaalikummin avulla. Yksi oppilaista istahti tuoliin, joka muuttui tyhjästä kuumaksi. Oppilas otti pikkukummin roolin ja valmistautui esittämään "hieman haastavampaa" tapausta, oppilasta, joka ei aivan heti innostukaan kummitouhuista. Kyselimme kuumalla tuolilla istuvalta kummilta kaikenlaista ja roolissa oleva oppilas vastaili ja vastusteli parhaansa mukaan. Yritimme yhdessä keksiä keinoa, kuinka "sulattaa jää" eli saada vastusteleva pikkukummi suostuvaisemmaksi yhteistyöhön. Yksi virtuaalikummeista jännitti niin ensitapaamistamme, että käpertyi piiloon tuolin alle. Toinen virtuaalikummi oli taas niin riehakas, että kiipesi pöydälle ja uhosi hyppäävänsä alas vaikka koulun katolta. 

Pitkien ja kärsivällisyyttä vaativien "neuvotteluiden" ja ehdotusten jälkeen saimme molemmat virtuaalikummit rauhoittumaan. Tuolin alle piiloutunut "jännittäjä" kapusi pikkuhiljaa tuolille istumaan ja kuuntelemaan, kun aloimme lukemaan kiinnostavaa kirjaa. Pöydällä seissyt "uhoaja" oli haastavampi tapaus. Häntä ei saatu alas edes karkilla houkuttelemalla. Viimein ratkaisu kuitenkin löytyi: Luokkaamme ilmestyi yllättäen joukko Pokémon-hahmoja, joita osa oppilaista alkoi pyydystää Poke-palloillaan. Tähän leikkiin pöydälle kavunnut virtuaalikummi halusi mukaan ja pian meillä olikin luokka täynnä Pokémoneja leikkiviä oppilaita.

Ensimmäisellä kummitapaamisellamme säilyimme onneksi vaaratilanteilta, mutta virtuaalikummien kanssa harjoittelu silti kannatti. Osa pikkukummeista oli niin jännittyneitä ja arkoja, että ilman isompien kummien mallia ja esimerkkiä olisi yhteisen sävelen ja leikin löytäminen voinut olla hankalaa.  Loppujen lopulta kaikilla kummipareilla oli kivaa yhdessä. Seuraavaa yhteistä "kummittelua" onkin odotettu ja kyselty lähes päivittäin. Kun molemminpuolinen luottamus kummien välillä on kerran saatu syntymään, leikkiminen ja yhdessä touhuaminen sujuu jatkossa kuin itsestään.