Leikki on osa koulutyötä

Leikki on osa koulutyötä

torstai 21. syyskuuta 2017

LÖYTYYKÖ SYYLLINEN - RETKI POLIISIASEMALLE

Kävimme tutustumassa suureen poliisilaitokseen oppilaitten kanssa. Näimme kaikenlaista liittyen poliisin työhön: pamppuja, etälamauttimia, poliisiautoja ja moottoripyöriä sekä tietysti putkan. Roistoja emme onneksemme kohdanneet, mutta juttuja niistä kyllä kuultiin. Poliisiasemalta koululle palattuamme emme tällä kertaa leikkineet poliisia ja roistoa, koska kaikkien jalat olivat retken kävelykilometreistä jo melkoisen väsyneet. Sen sijaan keksimme luokassa uuden leikin!

Syyllinen:
Oppilaista valitaan kaksi kolmen etsivän ryhmää, jotka siirtyvät hetkeksi pois luokasta. Luokkaan jääneistä oppilaista valitaan epäiltyjä, jotka käyvät seisomaan riviin. Sovitaan yhdessä, kuka epäillyistä on syyllinen, mikä on hänen rikkomuksensa sekä missä ja miten rike tapahtui. Valitaan lisäksi tuomari, joka esittelee keksityt rikkeen / rikoksen yksityiskohdat luokkaan palaaville etsiville. Etsiväryhmät tarkkailevat aluksi rivissä seisovien epäiltyjen ilmeitä. Jokainen etsivä saa lisäksi esittää yhden rikkeeseen liittyvän kysymyksen haluamalleen epäillylle. Kun kaikkiin kuuteeen kysymykseen on vastattu, molemmat etsiväryhmät pohtivat hetken yhdessä näkemäänsä ja kuulemaansa. Sen jälkeen etsivät kertovat, ketä epäilevät eniten. Tuomari paljastaa lopulta syyllisen. Osuiko etsivien epäily oikeaan?

Mitä teidän luokassanne on leikitty tänä syksynä? Jos haluatte leikkinne julkaistavaksi 100-LEIKIN HAASTEESSA, voitte lähettää luokkanne suosikkileikkejä OPEN LEIKKIKOULUUN.


LISÄÄ LEIKKEJÄ LÖYDÄT OSOITTEESTA: www.100leikinhaaste.blogspot.fi




lauantai 16. syyskuuta 2017

100-LEIKIN HAASTE - leikkipäivä

Kolmannella haasteviikolla keksittiin leikkejä ja leikittiin vielä enemmän kuin aiemmilla viikoilla. Koulussamme järjestettiin tapahtumapäivä, jossa oma luokkani yhdessä naapuriluokan kanssa järjesti viisi toimintapistettä, joissa pääasiassa leikittiin. Oppilaat hoitivat itse lähes kaikki järjestelyt aina leikkien suunnittelusta leikkien ohjaamiseen saakka. Päivä oli leikkisä ja onnistunut. Oppilaat olivat motivoituneita ja leikkipisteillä riitti monenikäisiä, iloisia leikkijöitä.


Tällä viikolla leikittiin mm. seuraavia leikkejä:


LISÄÄ LEIKKEJÄ LÖYDÄT OSOITTEESTA: 100leikinhaaste.blogspot.fi

lauantai 9. syyskuuta 2017

100-LEIKIN HAASTE - viiikon suosikkileikit 2

Toinen leikkisä viikko on takana 100-leikin haasteestamme ja puhelimet ovat jo leikisti rikki! Perinteisen "rikkinäinen puhelin" -leikin eri versioita on nimittäin leikitty niin englanniksi kuin piirtämällä. Oppilaat keksivät leikkejä kuin liukuhihnalla ja hauskoja hetkiä luokassamme riittää.

Tällä viikolla leikittiin mm. seuraavia leikkejä:
- SnapBug (Snapchat ei toimi)

Viikon leikiksi oppilaat valitsivat "Snapbug"-leikin. Myös "Ole kuin!" -leikki sai luokassamme paljon kannatusta.

Onko teidän luokassanne jo leikitty tänä syksynä? Jos haluatte leikkinne julkaistavaksi 100-LEIKIN HAASTEESSA, voitte lähettää luokkanne suosikkileikkejä leikkiohjeineen OPEN LEIKKIKOULUUN.


LISÄÄ LEIKKEJÄ LÖYDÄT OSOITTEESTA: 100leikinhaaste.blogspot.fi


perjantai 1. syyskuuta 2017

100-LEIKIN HAASTE - viikon suosikkileikki

100-LEIKIN HAASTEEN ensimmäinen viikko on takana. Oppilaat ovat olleet todella innostuneita (kuten myös ope) ja viikko on hurahtanut kuin siivillä. Olemme löytäneet ja keksineet kivoja leikkejä ja leikkineet joka päivä ainakin yhden leikin.

Luokassamme leikittiin mm. seuraavia leikkejä:
3. Pammatti (= pantomiimiammatti)

Suosituimmaksi leikiksi nousi "Vakavana loppuun asti" -leikki.

Oppilaiden mielipiteitä:

- Vakavana loppuun asti on hauskaa ja naurettavaa. 
- Sitä on helppo leikkiä luokassa.
- Leikkiminen on kivaa, koska silloin ollaan yhdessä!


LISÄÄ LEIKKEJÄ LÖYDÄT OSOITTEESTA: 100leikinhaaste.blogspot.fi



maanantai 28. elokuuta 2017

OPEN LEIKKIKOULU, draamakoulutukset (syksy 2017)

LA 16.9. Draamakasvatus tutuksi
LA 28.10. Draamakasvatus tutuksi
LA 18.11. Prosessidraama tutuksi

Tervetuloa draamakoulutuksiin!

Lue lisää:
Facebook/openleikkikoulu

100-LEIKIN HAASTE!

 KLIKKAA KUVAA JA LEIKI100leikinhaaste.blogspot.fi

- Ei oo mitään tekemistä...
- Tylsää!

Nämä kommentit on tulleet tutuiksi lasten kasvatustyössä niin koulun opettajana kuin isänä kotona. Muistan nuo kommentit myös kuuluneen omasta suustani, kun olin vielä lapsi. Tunne, kun ei ole mitään tekemistä, on todellakin tylsä. Vaikka leikin ammattilaisen, lapsen mielikuvitus on lähes rajaton, on selvää että ammattilaisellakin voi joskus olla hetkiä ettei mieleen juolahda mitään tekemisen arvoista touhua. Leikki on parasta lääkettä tylsyyteen, mutta välillä ei vaan millään tule mieleen, mitä leikkisi seuraavaksi.

Tartuimme haasteeseen oppilaitteni kanssa ja päätimme, että etsimme ja löydämme sekä keksimme itse erilaisia leikkejä. Kirjaamme leikkejä ja niiden ohjeita muistiin ja tietysti myös leikimme paljon. Koska vietämme isänmaamme Suomen juhlavuotta, yritämme leikkiä ainakin 100 erilaista leikkiä. 

Haastamme myös kaikki muutkin Suomen koululuokat leikkimään niin välitunneilla kuin oppitunneillakin. Jos haluatte leikkinne julkaistavaksi 100-LEIKIN HAASTEESSA, voitte lähettää luokkanne suosikkileikkejä leikkiohjeineen OPEN LEIKKIKOULUUN.

Mitä tänään siis leikitään? Sen voit käydä valitsemassa 100-LEIKIN HAASTE -blogista. Lisäämme blogiin leikkejä sitä mukaa, kun niitä leikimme eli yleensä päivittäin. Jos aloitat leikkimisen tiistaina 29.8. ja leikit yhden leikin päivässä, ehdit leikkiä tasan sata leikkiä Suomen itsenäisyyspäivään mennessä. 

LEIKKI PÄIVÄSSÄ SAA HYMYN HUULILLE!

KLIKKAA KUVAA JA LEIKI: 100leikinhaaste.blogspot.fi


lauantai 19. elokuuta 2017

Aikahyppy menneisyyteen - paluu tulevaisuuteen

Opetettiin lukuvuotta 2001-2002. Olin opettajanurani neljännellä luokalla ja juuri saanut tiedon pääsystäni luokkani kanssa draamaa, teatteria ja kasvatusta käsittelevään Katarsis -sarjaan (Yle avoin yliopisto). Tiedossa oli uusi, jännittävä ja todella motivoiva haaste opettajanurani alkutaipaleelle. Ihmetuoli oli ensimmäisestä opettajavuodestani alkaen osoittanut minulle leikin ja draaman voiman, kun työskennellään lasten kanssa. Pyrinkin pitämään draamaa mukana opetuksessani mahdollisuuksien mukaan.

Päätin syyslukukauden alussa kokeilla draaman mahdollisuuksia opetuksessa ja oppimisessa oikein toden teolla. Olin siitä jo aiemminkin haaveillut, mutta opetettavia asioita tuntui vain olevan niin paljon, ettei aina oikein ollut aikaa leikille, koska koulutyöt piti ensisijaisesti saada tehtyä. Lähestyvän Katarsis-projektin myötä päätös oli kuitenkin juuri silloin helppo tehdä. Tavoitteekseni otin, että lähtökohtaisesti mitä tahansa luokassani opetankin, pyrin lisäämään siihen ainakin hippusen draamaa, leikkiä ja toiminnallisuutta.


Lausepatsaat
Keksitään lauseita ryhmissä. Jokainen ryhmän jäsen keksii lauseeseen yhden sanan. Keksitään vähintään niin monta lausetta kuin ryhmässä on jäseniä. Näin jokainen saa vuorollaan toimia lauseen aloitussanan keksijänä. Kirjoitetaan lauseet luokan taululle. Jokainen ryhmä valitsee jonkin lauseista ja suunnittelee siitä patsaan. Esitetään patsaat ja muut arvaavat, mikä lause patsaasta löytyi.

Aiemmin draama toimi ehkä pääasiassa kouluarkea keventävänä välipalana oppitunneillani, mutta pikkuhiljaa säännöllisen draamalähtöisten oppituntien suunnittelun ja lukuisien kokeilujen myötä huomasin leikin ja draaman myös helpottavan ja toisaalta syventävän koulussa opetettavien asioiden oppimista. Ihmetuoli oli kovassa käytössä luokassani edelleenkin, mutta se toimi yhä useammin porttina uuden oppimiseen. Ihmetuolissa käytiin mm. luettelemassa persoonapronomineja, keksimässä loppusointuja, muuntamassa lauseita kielteiseen muotoon ja vastaamassa kertolaskuristituleen. Ihmetuolillamme nähtiin oppilaiden esittäminä kuuluisia henkilöitä, esim. Mona Lisa, Suomen presidentti ja Elvis, jotka vastailivat oppilaiden, välillä yllättäviäkin asioita paljastaneisiin kysymyksiin. Tiesitkö muuten, että Mona Lisan lempipitsa oli kinkku-ananas, jonka taidegalleriaan levinnyt tuoksu lienee ollut salaperäisen hymyn takana. Elvis itse kertoi ihmetuolillamme istuessaan, että hän kuuntelee vapaa-ajallaan suomalaista lastenmusiikkia, erityisesti Fröbelin palikoita.


Hylätyt esineet
Kirjataan taululle erilaisia esineitä, joita löytyy kotoa, mutta joita ei enää juurikaan käytetä (esim. rikkinäinen polkupyörä, pieneksi jääneet sukat, käytetyt paristot, pienten lasten lelut). Keksitään  hylätyille tai kaappeihin / varastoihin unohtuneille esineille uusi käyttötarkoitus. Suunnitellaan ja esitetään / videoidaan pieniä tietoiskuja, joissa uusiokäytössä ovat kyseiset tavarat. Keskustellaan lopuksi kierrätyksestä.

Virtuaalimatka 100 vuotta vanhasta koulustamme tulevaisuuteen alkoi siitä, kun eräänä aamuna luokkaamme oli ilmestynyt ikivanha pulpetti. Pulpetista löytyi vanha opettajan päiväkirja ja sen sivujen välistä ainakin sata vuotta vanha kirje. Koska kirje oli lähetetty kauan vuosia sitten, meidän tuli tehdä aikahyppy menneisyyteen, jotta löytäisimme kirjeen kirjoittajan. Kirje johdatti luokkamme koulun entisen oppilaan jäljille - oppilaan, jolla oli ihmeellinen taito siirtyä ajasta toiseen. 

Aikahyppy
Leikitään yhdessä menneisyydessä ja tulevaisuudessa. Keksitään yhdessä aikamatkailuun sopiva rituaali. Oppilaat voivat esim. lausua tai laulaa yhdessä pienen lorun tai laulun, joka kuljettaa osallistujiaan ajassa. Motivoiva ja toimiva voi olla myös liikesarja, pieni yhdessä luotu koreografia, joka pyritään tekemään mahdollisimman yhdenaikaisesti. Luokkaan voidaan tietysti myös rakentaa aikakone, jonka avulla niin menneisyyden kuin tulevaisuuden portit avautuvat. Seuraavaksi valitaan tilanne nykypäivästä, johon kaikki osallistujat voisivat osallistua yhdessä (esim. urheilukilpailut tai oppitunti koululuokassa). Sovitaan, mihin aikakauteen tullaan siirtymään, tehdään yhdessä aiemmin mietitty ja harjoiteltu rituaali ja hups, koko joukko osallistujia siirtyy kuin silmänräpäyksessä ajasta toiseen. Tällöin Olympiastadionin Suomi-Ruotsi maaottelun kannustushuudot muuttuvat muinaisen Rooman Colosseumin gladiaattoreita kannustavan kansanjoukon mylvinnäksi. Samalla juoksevat, heittävät ja hyppäävät nykyurheilijat muuttuvat leijonia vastaan taisteleviksi gladiaattoreiksi. Miltä mahtaisivat tehdä omilla paikoillaan koulutöitä tekevät 2000-luvun oppilaat 100 vuoden kuluttua tulevaisuudessa? Ehkäpä uuden OPS:in mukaiset uudet oppimisympäristöt ovat tuolloin kehittyneet jo todella paljon. Koulurakennuksia ei enää tarvittaisi, eikä sisäimaongelmista puhuttaisi, koska oppiminen tapahtuisi aina "paikan päällä". Tulivuorta ja sen toimintaa tutkittaisiin Vesuviuksella ja painovoimaan tutustuttaisiin leijuessa painottomassa tilassa avaruusraketissa. 

Koulumme entisen oppilaan kirjoittaman kirjeen ohjeiden avulla siirryimme aluksi menneisyyteen. Saimme nähdä itsemme pukeutuneina sadan vuoden takaisiin vaatteisiin ja pääsimme tapaamaan oppilaan tätiä. Hän asui koulumme lähistöllä olevalla vanhalla puutaloalueella vanhassa, vanhassa talossa. Oppilaat täti auttoi meitä löytämään aarteen: Taikalasinpalan, jonka avulla kuka tahansa pystyi siirtymään tulevaisuuteen.

Tulevaisuuden vaatteet
Minkälaisia ovat vaatteet vuosien päästä? Sen saa selville, kun antaa oppilaille nipun sanomalehtiä ja antaa heidän suunnitella ja valmistaa paperista vaatteensa. Kun asusteet ovat valmiina, järjestetään luokassa muotinäytös.

Katarsis-projektin todella alettua, kouluarki näyttäytyi luokkaan ilmestyneiden TV-kameroiden sekä puvustamo- ja studiovierailujen myötä melkoisen toisenlaiselta kuin aiemmin. Kuukausien valmistelu ja suunnitteluryhmissä työskentely tuottivat tulosta. Oppilaat ja opettaja olivat super-motivoituneita ja kuvauspäivät sujuivat upeasti. Oppimisen, osallisuuden ja vuorovaikutuksen ilmapiiri oli käsinkosketeltava. 

Kävellessämme oppilaitteni kanssa puvustettuina vanhoihin asusteisiin ja jalkineisiin läpi vanhan puutaloalueen, minä itse ja varmasti myös lapset saivat mieliinpainuvan elämyksen ja kokemuksen historiallisesta koulumme lähiympäristöstä. Saman asian toki olisi voinut opiskella kirjoista lukien ja kuvia katsellen, mutta todennäköisesti tällöin ei olisi päästy lähellekään sitä tunnetta ja elämystä, mikä roolissa opiskellen saatiin. Roolien ja pukujen kautta huomasi jokaisen oppilaan olevan todella läsnä sekä keskittymään juuri siihen, mitä olimme tekemässä: etsimässä vanhan opettajan päiväkirjan välistä löytyneen ikivanhan kirjeen lähettänyttä koulumme entistä oppilasta. Aikamatkallamme leikimme mm. leikkejä eri aikakausilta, vertailimme koulua ennen ja nyt sekä vierailimme tulevaisuuden koulussa. Vanhaa koulumme oppilasta emme valitettavasti löytäneet, mutta loimme luokkaamme neljä hänen aikalaistaan. Heillä jokaisella oli oma menneisyytensä ja tarinansa, jotka olivat luettavissa virtuaalioppilaiden omilta nettisivuilta.

Virtuaalioppilaat (some)
Tehdään ryhmissä profiilikuvat virtuaalioppilaista luokan seinille. Ryhmä päättää hahmolleen nimen, sukupuolen, iän, ammatin jne. Kuvan ympärille lisätään tekstejä ja kuvia, joilla virtuaalioppilas päivittää tietoja itsestään ja elämästään. Luokan seinille syntyviin virtuaalioppilaiden aikajanoihin voi lisätä tykkäyksiä sekä kommentteja. Hahmoista voidaan keksiä myös perinteisiä tarinoita ja tehdä esim. kuva- tai sarjakuvakirjoja sekä videoita.

Seikkailu menneisyydessä ja tulevaisuudessa oli mieliinpainuva ja opettavainen. ”Virtuaalioppilaat 100 vuoden takaa" -projektin läpivieminen vaati jokaiselta osallistujalta, niin oppilailta kuin opettajaltakin suurta luottamusta muihin ryhmän jäseniin, uskallusta riskien ottamiseen sekä heittäytymistä draaman ja leikin vietäviksi. Projektissa yhdistyivat koulumme satavuotisen historian faktat ja oppilaiden lähes rajoittamaton mielikuvitus. Lopputulos oli hämmästyttävä seikkailu toden ja sadun, historian, nykypäivän ja tulevaisuuden maailmoissa. Luokkani hitsautui projektin myötä hyvin tiiviiksi ja mahtavasti toimivaksi oppilasjoukoksi, jonka opettaminen oli todella antoisaa aina ala-asteen loppuun saakka.

Leikki ja draama ja niiden lukemattomat mahdollisuudet kouluarjessa, myös Katarsis-projektin toteutuminen saivat alkunsa ihmetuolista. Se toi luokkaani mukaansatempaavan voiman, tilan, jossa osallistujansa viihtyvät ja innostuvat yhdessä, oppivat ja haluavat osallistua. Mietimmekin projektin loputtua oppilaitteni kanssa, mitä me olisimme voineet menettää, jos luokastamme ei olisi koskaan löytynyt ihmetuolia.

Onneksi löytyi!