-Tylsää! Mä en keksi mitään tekemistä!
Oletko joskus kuullut tai ehkäpä jopa itse sanonut tuon lauseen? Itse ainakin olen ja vielä molempia versioita. Tylsyyttä julistavan lauseen liittää useimmiten lapsiin ja varsinkin hetkiin, kun ei ole leikkikaveria. Itse muistan hyvin sen tunteen, kun kaveria ei ollut saatavilla ja tuntui ettei kertakaikkiaan ole mitään te-ke-mis-tä!!
Leikkiminen on parasta, kun sen voi tehdä yhdessä jonkun toisen kanssa. Se voi olla tuttu kaveri tai vaikka vieraampikin leikkikaveri puistossa. Leikkikaveriksi kelpaa paremman puutteessa myös aikuinen, tosin itse ainakin liikaa yritän ohjata lapseni vapaampaa leikkiä omasta mielestäni järkevämpään tai turvallisempaan suuntaan. Tästä onneksi saa leikin ammattilaiselta nopean ja suoran palautteen:
- Isi, leiki kunnolla!
Nimenomaan kunnolla kyllä yritinkin leikkiä, mutta yritin liikaa. Leikissä voi ja pitää saada lapsen mielestä tapahtua siis vaikka mitä, kaiken ei pidä olla johdonmukaista tai järkevää. Aikuisen on yleensä vaikea heittäytyä täysin leikin vietäväksi ja antaa leikin kuljettaa. Lapsi taas tarvitsee vain pienen idean, josta saattaa kasvaa valtava leikkielämys.
Tekoäly liittyi leikkiin
Tutustuin vähän aikaa sitten tekoälyyn erään koulutuspäivän yhteydessä. Olin hieman tätä ennenkin jo omaa älyäni tukenut tekoversiolla lähinnä kuvien muokkaamisessa. Kokeneen kouluttajan kertomat esimerkit omasta yhteistyöstään tekoälyn kanssa saivat silmäni avautumaan ja leukani loksahtanaan. Ei niinkään näkemieni, tekoälyn luomien uskomattomien videoiden ja kuvien myötä vaan tajusin tekoälyn tarjoavan uuden tavan lähestyä leikkiä ja leikkimistä.
Voisiko tekoäly keksiä erilaisia leikkejä, kun ei meinaa niitä itse keksiä eikä aikuisien järkevät leikki-ideat innosta. Voisiko tekoäly toimia jopa leikkikaverina tylsyyden hetkellä? Nämä todella kiinnostavat ideat tulivat omalta lapseltani ja oppilailtani, en mitenkään aikuisen rajallisella mielikuvituksella olisi itse keksinyt kysyä tekoälyä leikkikaveriksi.
Kaksintaistelu - luokka vs tekoäly
Olen leikkinyt tätä leikkiä usein luokassani kahden joukkueen välillä. Keksitään aihe ja osallistujat yrittävät keksiä siihen liittyvän ”viimeisen sanan”.
Haastoimme tällä kertaa tekoälyn luokkamme kanssa seuraavaan kisaan:
Pelataan kaksintaistelua. Se voittaa, kuka keksii viimeisen substantiivin. Sanojen tulee olla suomalaisia ruokia. Samaa sanaa ei saa sanoa kahta kertaa. Minä aloitan ja sitten on sinun vuoro.
- Minun sanani on karjalanpiirakka…
Tekoäly vastasi seuraavasti:
- Hyvä valinta! Minun vuoroni: ruisleipä.
Leikki jatkui ja ruokia keksittiin vuoronperään. Hetken päästä kirjoitin vahingossa yhden oppilaiden keksimän ruuan pieleen ja ehdotimme seuraavaksi sanaksi korkkanalaatikkoa. Yllätys, yllätys tekoäly ei huomioinut kirjoitusvirhettä ja jatkoi omalla ehdotuksellaan. Tästä innostuneina ehdotimme seuraavaksi ruuaksi sanaa: tietokone. Tämän tekoäly huomasi ja kommentoi seuraavaa:
- Anteeksi, mutta se ei ole suomalainen ruoka. Yritetään pysyä ruokateemassa.
Halusimme vielä testata tekoälyn ymmärrystä lisää ja jatkoimme:
- Tietokone on usein suomalaisilla ruokapöydässä.
Tämän hienon selityksen tekoäly riemuksemme hyväksyi ja leikkimme oli yhtäkkiä saanut uuden luonteen. Aloitimme substantiivimuodossa olevilla ruokasanoilla ja päädyimme keksimään selityksiä, miksi joku ”ei-ruokasana” kuuluu ruokapöytään.
Tämä on leikkiä parhaimmillaan. Leikki ohjaa ja ruokkii itse itseään ja yllättäviä sekä kiinnostavia asioita pääsee tapahtumaan. Leikki ei lapsista tällöin tunnu tylsältä vaan osallistujat haluavat todennäköisesti kokea seuraavankin yllättävän käänteen.
Pehmoinen tanssikilpailu
Lapseni pyysi minua kysymään ideaa tekoälyltä, mitä leikkiä pehmojen kanssa voisi leikkiä. Tekoäly ehdotti muutamaa leikkiä, joista lapsi ei lämmennyt, mutta kun ehdotus oli seuraava, muuttui ääni kellossa.
- Keksi pehmolle tanssiesitys ja näytä sille erilaisia liikkeitä. Voitte yhdessä tanssia ja nauttia musiikista.
Lapseni aloitti riemusta kiljahtaen tanssin pehmonsa kanssa. Pian tanssiin liittyi myös toinen lapsistani ja kodin täytti ilo ja laulu.
Tekoäly rikkoi tylsyyden taian ja antoi lapselleni leikki-idean, joka alkoi tanssista ja muuttui sekä kasvoi pikkuhiljaa niin kuin leikki parhaimmillaan. Koskaan ei voi oikein tietää, mitä leikissä tulee seuraavaksi tapahtumaan, mutta sen tiedän, että lähes aina se on jotain kivaa.
Tekoäly toimii mobiilimaailmassa, joka on nykypäivänä ehkä se koukuttavin paikka niin pienille kuin suurillekin. Kun lapseni kysyi leikki-ideaa tekoälyltä, hän ei jäänyt kuitenkaan loputtomiin selaamaan tekoälyn kotia, kännykkää vaan aloitti leikkimisen, kun hyvä ehdotus tulostui laitteen näytölle. Leikki on hyvin vahva ja mieluisa kokemus lapselle, joten sitä haluaa yleensä jatkaa, kun vain leikin on saanut vauhtiin.
Tekoälyn luovuus ja rajat leikkikaverina ja leikin ideoinnin apuna ovat vielä itselleni melkoisen tuntemattomat. Näen tässä kuitenkin todella suuren mahdollisuuden. Niin suuren, että haluan jatkossa todellakin tutkia ja testata tekoälyä leikkimisessä ja oppimisessa oppilaiden kanssa.
”Kun leikki on osa koulutyötä - koulutyö sujuu kuin leikki!”
”Kun tekoäly on osa leikkiä - hmmm?!”
Se selviää seuraavissa jaksoissa!
Lisää leikkejä tekoälyn kanssa leikittäviksi löydät OPEN LEIKKIKOULUN LEIKKILUOKASTA.
LEIKKILUOKASSA OPITAAN LEIKKIMÄLLÄ!
www.leikkiluokka.blogspot.fi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti