Viikko sitten perjantaimme kului vapputunnelmissa. Oppilaat olivat saaneet tuoda kouluun lelun sekä vappuasusteita, hattuja, neniä, olipa mukana naamiaisasujakin. Oppilaiden toiveesta vapputamineita sai käyttää myös teatterikerhossa. Lapset olivat vauhdissa, kuten yleensä ykkösluokkalaiset juuri ennen viikonloppua vain voivat olla. Ja kun päällä oli vielä vappuasusteita, oppilaat seikkailivat erilaisissa rooleissa ja mielikuvitusmaailmoissa pitkin koulupäivää. Taisi muuten olla ensimmäinen kerta, kun sain luokassani opettaa samaan aikaan mm. Littles Pet Shop:ia, leopardia, Tuhkimoa ja Darth Vaderia.
101 tapaa käyttää palikkaa
Johdatin oppilaat tunnin palikkateemaan yhteisen aivomyrskyn kautta. Otin sormiini yhden multilink-palikan ja esitin oppilailleni haasteen: pyysin heitä näkemään palikan uusin silmin eli keksimään palikalle uusia käyttötarkoituksia. Ja sitten ideoita alkoi sadella:
Se voisi olla nappi, josta sammuu valot.
Ja heti kokeiltiin. Yksi oppilaista painoi palikkaa sormellaan toisen sammuttaessa samalla luokan valot eli toimii. Sitten kokeiltiin seuraavaa ideaa ja kuten arvata saattaa sitten seuraavaa. Ykkösluokkalaisilta ei ideat lopu! Palikka nähtiin mm. minikaukoputkena, muurahaisen talona, irronneena hampaana sekä sokeripalana, josta aina vaan riittää makeutta.
Lämmittelyleikkiä eivät vappukarkeloista jo vauhtiin päässeet oppilaani tällä kertaa tarvinneet, pikemminkin jarruttelua. Päätinkin hieman rauhoittaa tunnelmaa ja keskityimme teatterikerhon aluksi palikoilla rakenteluun. Jaoin oppilaat pareihin, joille jokaiselle annoin runsaan kourallisen multilink-palikoita. Tehtävänä oli rakentaa jokin paria kiinnostava esine tai asia, rajasin vaihtoehdoista kuitenkin ennakkoon pois kaikki väkivaltaan liittyvät esineet eli miekat, pyssyt, pommit ym. Pian oppilaat esittelivät toisilleen upeita palikkarakennelmia, Suomen lipusta aina maailman korkeimpaan rakennukseen, Burj Khalifaan saakka.
Palikkaesitykset
Seuraavaksi parit saivat tehtäväkseen keksiä pienen esityksen, jossa käytettiin juuri tehtyä palikkarakennelmaa. Esitykseen tuli liittää mukaan lelu tai jotain muuta päivän vappurekvisiitoista. Oppilaat jakautuivat eri puolille luokkaa ja käytävää harjoittelemaan esitystään. Useampi pareista haki työskentelypaikkansa pöydän alta. Koulullamme on käytössä pulpettien sijaan korkeat ja suuret työpöydät, joten pöydänalustyöskentely onnistuu helposti. Oppilaat hakeutuvatkin mielellään lattialle tekemään koulutöitään. Kun ympärillä on pöydänjalat seininä ja pöydänkansi kattona, lapsi saa itselleen ikäänkuin oman rauhallisen huoneen omia töitään varten. Aina ei siis tarvita uusia työpisteitä, sohvia, säkkituoleja ym. oppimisympäristön uudistamiseen luokassa.
Harjoittelun aikana kiertelin oppilasparien luona seuraamassa ja tarvittaessa ohjaamassa toimintaa. Osa pareista tarvitsi lähinnä tukea valintojen tekemiseen, jotta esitys tulisi valmiiksi. Usein lasten tarinat ja esitykset ikäänkuin jatkuvat jatkumistaan, koska jutulle ei oikein osata tai haluta laittaa stoppia. Tarvittiin siis opea muistuttamaan ja kysymään, miten esitys päättyy. Myös kannustamista ja kehumista tarvitaan runsaasti, jotta pienten esiintyjien itseluottamus ja fiilis säilyvät esityksiin saakka. Voi myös käydä niin, ettei joku haluakaan esiintyä, jolloin tuo mahdollisuus oppilaalle on myös suotava. Jo ideointi ja harjoittelu yhdessä haastavat sekä opettavat osallistujia paljon. Harjoitellessaan ryhmät tulevat joka tapauksessa luultavimmin näyttämään esityksensä opettajalle, joten on turha asettaa oppilasta liian tiukan paikan eteen, mikäli esiintymisjännitys ennen performanssia luokkakavereilleen ottaa vallan.
Tällä kertaa, niin kuin kovin usein, kaikki luokkani oppilaat halusivat esittää tuotoksensa muille. Osa esityksistä esitettiin pöytäteatterina suuren työpöydän ääressä ja osa luokan keskelle raivatulla esiintymislavalla. Jokaisen esityksen jälkeen luokan täyttivät aplodit sekä oppilaiden toisilleen kertomat kannustavat kommentit. Olen huomannut, että "kehukierros" esityksen päätyttyä antaa esiintyjille paljon ja helpottaa esiintymistä myös seuraavalla kerralla. Kun toisten kehumisen ja hyvien asioiden sanomisen ottaa esitysten jälkeen tavaksi, oppii löytämään positiivista ja kannustavaa sanottavaa kaverille myös muissa arkitilanteissa esim. välituntileikeissä.
Leikit seinällä
Teatterikerhon lopuksi sukelsimme vielä hetkeksi leikkiseinän pariin. Leikkiseinä on luokassani rakennettu siirrettävän sermiseinän taakse, josta sen aina sopivalla hetkellä käännän esiin. No, nyt oli se sopiva hetki etsiä leikki seinästä. Tällä hetkellä leikkiseinästämme löytyvät yleisimmät luokassani käytetyt leikit / draamaharjoitukset: Jähmety, Savimöhkäleet, Ihmetuoli jne. Teimme pikaäänestyksen ja valituksi tuli Jähmety-leikki. Kerroin oppilaille, että aiheet paikalleen jähmettyneille patsaille tulevat tällä kertaa palikkaesityksistämme ja aloin laskea lähtölaskentaa:
5-4-3-3-1... lelut autiolla saarella!
Samassa oppilaat jähmettyivät juuri hetki sitten näkemänsä Autiosaari-esityksen hahmoiksi ja muiksi yksityiskohdiksi: palmuksi, kaloiksi, aurinkovarjoksi sekä pilliksi limulasissa. Kävin vielä haastattelemassa jähmettyneitä patsaita, jotka kertoivat minulle kaikenlaista elämästä autiolla saarella. Tämän jälkeen jähmetin oppilaat mm. korkeaksi torniksi, Suomen jääkiekkojoukkuetta kannustaviksi faneiksi sekä aivan pienen pieneksi palikaksi. Kehotin lopuksi oppilaita laittamaan mielikuvituspalikan taskuunsa ja toivotin hyvät viikonloput.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti