Leikki on osa koulutyötä

Leikki on osa koulutyötä

maanantai 5. elokuuta 2024

LEIKKEJÄ LUKUVUODEN ALKUUN - uusi ryhmä

Olen usein aloittanut yhteisen koulutaipaleen uuden ryhmän kanssa leikkimällä. Leikki on lapselle tuttua ja turvallista, luontainen tapa vuorovaikuttaa ja toimia. Leikki voi muuttaa välillä niin jännittävältä, pelottavalta ja joskus myös ärsyttävältä tuntuvan koulun aloituksen rennommaksi ja samalla mukavammaksi. Leikkiminen saa myös ryhmän touhuamaan yhdessä, jolloin leikin kautta lapsella on mahdollisuus saada kavereita. 

Leikki toki voi myös itsessään olla jännittävää. Leikissähän voi tapahtua oikeastaan mitä tahansa. Lapsen lähes rajaton mielikuvitus avaa portit mitä ihmeellisimpiin paikkoihin ja seikkailuihin, vaikka oikeasti ollaan ensimmäistä koulupäivää luokassa. Jotta nuo portit mielikuvitusmaailmoihin kunnolla avautuisivat, kannattaa leikin vietäväksi sukeltaa yhdessä. Leikkiminen oppilaiden kanssa antaa myös opettajalle mahdollisuuden ”karata” edes hetkeksi välillä niin vakavalta tuntuvasta opearjesta, lentää leikin siivillä vapaana kuin Peter Pan.


Leikin mahdollisuudet ja yllätyksellisyys tekevät koulun aloituksesta kiinnostavan. Luokkani ovelle on esim. joskus ensimmäisenä ykkösluokan koulupäivänä koputtanut salaperäisen näköinen henkilö, joka välitti luokalle salaperäisen näköisen viestin. Kun viesti oli vastaanotettu, salaperäinen henkilö katosi luokasta (luultavasti opehuoneeseen tai omaan luokkansa) sanomatta sanaakaan. Saamamme viesti johti oppilaat leikkiin ja seikkailuun, jossa lopulta päästiin laskemaan liukumäkeä sateenkaarta pitkin. Ja mitä sateenkaaren päässä odottikaan? Iso laatikollinen kultaa! No, ainakin leikisti ja ihan oikeasti Kultaisten Aapisten muodossa. Joskus myöhemmin sain kuulla pieniltä oppilaltani, että koulumme kieltenopettaja muistuttaa jotenkin tuota salaperäistä viestintuojaa. Ehkäpä? Tai ehkä salaperäinen henkilö oli vain enkunopen kaksoisolento!? 


Salaperäinen viesti voi siis olla esimerkiksi kartta, joka johdattaa oppilaat yhdessä etsimään ja löytämään jotain. Etsiminen on oppilaiden mielestä yleensä todella kiinnostavaa ja varsinkin silloin, jos on kyseessä aarteenetsintä. Ja kun oppilas kiinnostuu jostain, ollaan saman tien olennaisen ja tärkeän äärellä. Leikin avulla mahdollisesti ”tylsältä” tuntunut koulun aloitus onkin yht´äkkiä kivaa ja kiinnostavaa.


Milloin muuten itse olet ensimmäisenä koulupäivänä löytänyt aarrekartan, joka johdattaa sinut ja oppilaasi etsimään aarretta keskellä kirkasta koulupäivää? Se saattaa tapahtua vaikka jo tällä viikolla. Ja jos niin tapahtuu, saa nähdä, tekisikö se pitkän loman jälkeisestä koulutyöpäivästä oikealla tavalla jännittävän ja kiinnostavan sekä samalla vähemmän stressaavan ja ärsyttävän.


Aarre

Ope on piilottanut luokkaan aarteita (esim. palapelin paloja, koulutarvikkeita, kirjaimia…). Aarteita etsitään yhdessä kartan tai vihjeiden avulla. Vihjeet voivat olla esim. lähikuvia piiloista, loru- tai räppimuotoisia vihjelauseita (esim. ”Tuosta ei sisään kyllä norsu sovi, mutta me mahdutaan, etsi luokan ________”). Oppilaat etsivät yhdessä aarteet oven takaa, ikkunalaudalta, hyllyltä, taululta jne. ja touhuavat aarteilla (rakentavat palapelin, muodostavat sanan…).


Nimiarvaus

Tätä leikkiä voi leikkiä silloin, kun ope ja oppilaat kohtaavat ensimmäistä kertaa (kun kaikki eivät tiedä kaikkien nimiä). Oppilaiden ja myös open nimilaput on levitelty luokan pöydälle tai kiinnitetty taululle. Ope ottaa yhden nimen ja yrittää oppilaiden ilmeistä ja reaktioista päätellä, kenelle nimi kuuluu. Oppilaat voivat tarvittaessa antaa opelle vihjeitä. Myös oppilaat voivat yrittää arvata, kenelle nimi kuuluu. Jatketaan, kunnes kaikki nimet on ”arvattu”.


Kuutamolla

Ope kertoo itsestään kolme juttua, joista yksi on totta ja loput palturia (esim. 1. Juoksin järvessä kilpaa joutsenen kanssa, 2. Kävin Käärijää vastassa lentokentällä, 3. Osaan laulaa 80 suomalaista laulua 15:sta minuutissa). Oppilaat saavat kysellä opettajalta tarkentavia kysymyksiä liittyen juttuihin. Lopuksi arvataan, mikä jutuista on totta.


Muistipeli

Luokan keskelle laitetaan oppilaiden nimilaput väärinpäin. Oppilas vuorollaan käy kääntämässä yhden nimilapun. Mikäli nimen omistajaa ei heti muista, voi lapun ottaa omalle paikalleen ja viedä nimen omistajalleen jonkin ajan kuluttua. Luokkakaverit voivat myös kertoa vihjeitä (esim. Hänellä on punainen paita, pitkät hiukset…)


Nimet sekaisin

Tehdään kirjainlapuilla omat nimet. Kirjainten järjestystä muutetaan. Korjataan nimet oikeiksi. 


Puuttuva palanen

Rakennetaan taideteos luokan pöydälle. Jokainen oppilas liittää teokseen jonkun koulutavaroistaan. Painetaan mieleen taideteoksen yksityiskohdat. Yksi oppilas hakee pois oman palansa, muut pitävät silmät kiinni. Keskustellaan, mikä pala puuttuu ja kenen se on. 


Koko luokan piilosta

Oppilaat saavat tuoda kouluun pienen lelun esim. pehmon. Jaetaan luokka kahteen osaan. Toinen puolisko laittaa silmät kiinni ja painaa päänsä pulpettiin. Loppupuolisko piilottaa lelunsa luokkaan. Piilottamisaikaa on vain vähän, piilon tulee löytyä siinä ajassa, kun silmiä kiinni pitävät oppilaat laskevat yhteen ääneen hitaasti kymmeneen. Piilon tulee olla sellainen, johon kaikilla on helppo pääsy (esim. verhon takana, hyllyn päällä…). Reppuihin ei leluja saa piilottaa.


Nimiarpajaiset

Luokan oppilaiden ja open nimilaput on laitettu pöydälle / taululle väärin päin. Yksi oppilas kerrallaan tulee arpomaan nimen eli ottaa yhden lapuista. Hän ei kuitenkaan itse katso lappuun kirjoitettua nimeä vaan näyttää lappua muille luokkakavereilleen. Lapun nostaja yrittää arvata, kenen nimi lapussa lukee. Arvaajalle voi antaa vihjeita tai hän saa kysyä muilta kysymyksiä, joihin tulee pystyä vastaamaan joo tai ei.


Väriporinat

Hatusta nostetaan värilappuja. Saman värin saaneet oppilaat muodostavat parin. Parin kanssa poristaan open tai itse keksimistä aiheista (esim. lempiruoka, kiva peli, harrastus, lomamuisto…)


Piirrä ja arvaa, mitä piirretään

Keksitään ja kirjoitetaan taululle sanoja, jotka on helppo piirtää (esim. talo, kukka, auto). Ensimmäinen piirtäjä valitsee sanan ja piirtää sanasta vähän (esim. ympyrän). Seuraava piirtäjä arvelee, mitä sanoista piirretään ja piirtää kuvaa hieman eteenpäin. Näin jatketaan, kunnes kuva on valmis. Keskustellaan lopuksi, mitä aluksi oltiin piirtämässä ja muuttuiko aihe matkan varrella.


Nimiräppi

Laitetaan kaikki luokan nimilaput näkyviin. Keksitään yhdessä sanoja, jotka ”rimmaavat” nimien kanssa. Keksitään nimiräppi, jossa on kaikkien luokan oppilaiden nimet. Huom! Nimiräppiä voidaan tehdä pikku hiljaa, annetaan luovuudelle aikaa!


Sikin sokin

Järjestetään nimilaput taululle luokan istumajärjestyksen mukaisesti. Ope sekoittaa nimet uuteen järjestykseen ja oppilaat vaihtavat paikat. Voidaan tehdä myös niin, että yksi oppilas tulee taululle ja laittaa silmät kiinni. Muutama oppilas vaihtaa paikkoja. Oppilas avaa silmät ja järjestää nimilaput uuden istumajärjestyksen mukaisesti. Jos taululla oleva oppilas haluaa super-haasteen, hän voi sanoa: ”sikin sokin”, jolloin kaikki vaihtavat paikkaa. Tämän jälkeen oppilas järjestää laput oikeaan järjestykseen.


Huvipuisto

Huvipuistossa on yleensä aina hauskaa. Ideoidaan yhdessä, miten luokkaan / kouluun voisi saada huvipuistotunnelman. Keksitään ja rakennetaan huvipuistolaitteita esim. omista tuoleista ja pöydistä. Voidaan vaikka laittaa tuolit jonoon ja leikkiä maailman hitainta vuoristorataa, joka lopulta liikkuu nopeammin ja nopeammin. Voidaan syödä maailman suurinta hattaraa, josta riittää koko luokalle. Käytetään paljon mielikuvitusta! Voidaan keksiä myös laitteita, jotka eivät oikeasti ehkä olisi mahdollisia. Millainen voisi esim. olla näkymättömyyshuone? Laitteet voivat siis leikisti olla todella hurjia, mutta oikeasti leikin tulee olla turvallista!! 


Tehdään yhdessä

Mitä kaikkea voisimme tehdä kaikki yhdessä? Luokka ideoi ja ope kirjaa muistiin esim. taululle. Kun kouluhommat alkavat rasittamaan liikaa, oppilas voi ehdottaa yhteistä tekemistä ja sitten tehdään sitä kaikki yhdessä (esim. Mennään pihalle leikkimään piilosta, lauletaan laulu, tehdään taukojumppaa…)


Tekoäly

Jakaudutaan pieniin ryhmiin. Jokainen ryhmä keksii uuden, suomenkielisen sanan yhdistelemällä sanoja yhdyssanoiksi (esim. postipallo, autolokki, juustovasara…). Yksi ryhmä kerrallaan esittää tekoälyä ja yrittää selittää jonkun sanoista. Kysytään lopuksi tekoälyltä sanojen merkitystä.


Mielikuvituspallo

Puhalletaan yhdessä mielikuvituspallo täyteen ilmaa. Oppilas näyttää peukkua, jos haluaa ottaa mielikuvituspallon vastaan. Ope vie pallon oppilaalle ja sanoo: ”Ole hyvä!”. Oppilas ottaa pallon vastaan ja sanoo: ”Kiitos!” Pallo viedään samaan tapaan seuraavalle peukuttajalle jne. Pallon tulee käydä kaikilla peukuttavilla oppilailla, ennen kuin voi aloittaa uuden kierroksen. Kun mielikuvituspallon kuljettaminen sujuu, voidaan kokeilla myös pallon heittelyä. Ope heittää pallon oppilaalle, joka ottaa pallon kiinni. Pallon heittäjän ja vastaanottajan tulee ennen heittoa ”lukita” katsekontakti, jotta tiedetään, kenelle pallo heitetään. Heittäjä voi myös sanoa vastaanottajan nimen, jolloin tulee samalla nimet kerrattua. Mielikuvituspalloa heitellään luokassa rauhallisesti oppilaalta oppilaalle. Kun mielikuvituspallo liikkuu sujuvasti luokassa oppilaalta toiselle, laitetaan samanaikaisesti kaksi palloa liikkeelle. Huom! Yhdelle oppilaalle voi heittää vain yhden pallon kerrallaan. Voidaan kokeilla samaa myös ilman ääntä.


Rikkinäinen lause

Oppilas keksii lyhyen lauseen ja kuiskaa vieruskaverille lauseen ekan sanan. Vieruskaveri kuiskaa sanan toiselle vieruskaverilleen ja lisää kuiskaukseen toisen sanan, joista voisi muodostua / alkaa lause. Jatketaan, kunnes lause on valmis. Viimeisen kuiskauksen kuullut oppilas kertoo, millaisen lauseen kuuli. Verrataan lausetta alkuperäiseen.

perjantai 26. tammikuuta 2024

LEIKITÄÄN TEKOÄLYLLÄ JA SEN KANSSA

-Tylsää! Mä en keksi mitään tekemistä!

Oletko joskus kuullut tai ehkäpä jopa itse sanonut tuon lauseen? Itse ainakin olen ja vielä  molempia versioita. Tylsyyttä julistavan lauseen liittää useimmiten lapsiin ja varsinkin hetkiin, kun ei ole leikkikaveria. Itse muistan hyvin sen tunteen, kun kaveria  ei ollut saatavilla ja tuntui ettei kertakaikkiaan ole mitään te-ke-mis-tä!!


Leikkiminen on parasta, kun sen voi tehdä yhdessä jonkun toisen kanssa. Se voi olla tuttu kaveri tai vaikka vieraampikin leikkikaveri puistossa. Leikkikaveriksi kelpaa paremman puutteessa myös aikuinen, tosin itse ainakin liikaa yritän ohjata lapseni vapaampaa leikkiä omasta mielestäni järkevämpään tai turvallisempaan suuntaan. Tästä onneksi saa leikin ammattilaiselta nopean ja suoran palautteen:

- Isi, leiki kunnolla!


Nimenomaan kunnolla kyllä yritinkin leikkiä, mutta yritin liikaa. Leikissä voi ja pitää saada lapsen mielestä tapahtua siis vaikka mitä, kaiken ei pidä olla johdonmukaista tai järkevää. Aikuisen on yleensä vaikea heittäytyä täysin leikin vietäväksi ja antaa leikin kuljettaa. Lapsi taas tarvitsee vain pienen idean, josta saattaa kasvaa valtava leikkielämys.


Tekoäly liittyi leikkiin

Tutustuin vähän aikaa sitten tekoälyyn erään koulutuspäivän yhteydessä. Olin hieman tätä ennenkin jo omaa älyäni tukenut tekoversiolla lähinnä kuvien muokkaamisessa. Kokeneen kouluttajan  kertomat esimerkit omasta yhteistyöstään tekoälyn kanssa saivat silmäni avautumaan ja leukani loksahtanaan. Ei niinkään näkemieni,  tekoälyn luomien uskomattomien videoiden ja kuvien myötä vaan tajusin tekoälyn tarjoavan uuden tavan lähestyä leikkiä ja leikkimistä.


Voisiko tekoäly keksiä erilaisia leikkejä, kun ei meinaa niitä itse keksiä eikä aikuisien järkevät leikki-ideat innosta. Voisiko tekoäly toimia jopa leikkikaverina tylsyyden hetkellä? Nämä todella kiinnostavat ideat tulivat omalta lapseltani ja oppilailtani, en mitenkään aikuisen rajallisella mielikuvituksella olisi itse keksinyt kysyä tekoälyä leikkikaveriksi.


Kaksintaistelu - luokka vs tekoäly

Olen leikkinyt tätä leikkiä usein luokassani kahden  joukkueen välillä. Keksitään aihe ja osallistujat yrittävät keksiä siihen liittyvän ”viimeisen sanan”.


Haastoimme tällä kertaa tekoälyn luokkamme kanssa seuraavaan kisaan:


Pelataan kaksintaistelua. Se voittaa, kuka keksii viimeisen substantiivin. Sanojen tulee olla suomalaisia ruokia. Samaa sanaa ei saa sanoa kahta kertaa. Minä aloitan ja sitten on sinun vuoro.


- Minun sanani on karjalanpiirakka…


Tekoäly vastasi seuraavasti:


- Hyvä valinta! Minun vuoroni: ruisleipä.


Leikki jatkui ja ruokia keksittiin vuoronperään. Hetken päästä kirjoitin vahingossa yhden oppilaiden keksimän ruuan pieleen ja ehdotimme seuraavaksi sanaksi korkkanalaatikkoa. Yllätys, yllätys tekoäly ei huomioinut kirjoitusvirhettä ja jatkoi omalla ehdotuksellaan. Tästä innostuneina ehdotimme seuraavaksi ruuaksi sanaa: tietokone. Tämän tekoäly huomasi ja kommentoi seuraavaa:


- Anteeksi, mutta se ei ole suomalainen ruoka. Yritetään pysyä ruokateemassa. 


Halusimme vielä testata tekoälyn ymmärrystä lisää ja jatkoimme:


- Tietokone on usein suomalaisilla ruokapöydässä.


Tämän hienon selityksen tekoäly riemuksemme hyväksyi ja leikkimme oli yhtäkkiä saanut uuden luonteen. Aloitimme  substantiivimuodossa olevilla ruokasanoilla ja päädyimme keksimään selityksiä, miksi joku ”ei-ruokasana” kuuluu ruokapöytään.


Tämä on leikkiä parhaimmillaan. Leikki ohjaa ja ruokkii itse itseään ja yllättäviä sekä kiinnostavia asioita pääsee tapahtumaan. Leikki ei lapsista tällöin tunnu tylsältä vaan osallistujat haluavat todennäköisesti kokea seuraavankin yllättävän käänteen.


Pehmoinen tanssikilpailu

Lapseni pyysi minua kysymään ideaa tekoälyltä, mitä leikkiä pehmojen kanssa voisi leikkiä. Tekoäly ehdotti muutamaa leikkiä, joista lapsi ei lämmennyt, mutta kun ehdotus oli seuraava, muuttui ääni kellossa.


- Keksi pehmolle tanssiesitys ja näytä sille erilaisia liikkeitä. Voitte yhdessä tanssia ja nauttia musiikista. 


Lapseni aloitti riemusta kiljahtaen tanssin pehmonsa kanssa. Pian tanssiin liittyi myös toinen lapsistani ja kodin täytti ilo ja laulu. 


Tekoäly rikkoi tylsyyden taian ja antoi lapselleni leikki-idean, joka alkoi tanssista ja muuttui sekä kasvoi pikkuhiljaa niin kuin leikki parhaimmillaan. Koskaan ei voi oikein tietää, mitä leikissä tulee seuraavaksi tapahtumaan, mutta sen tiedän, että lähes aina se on jotain kivaa.


Tekoäly toimii mobiilimaailmassa, joka on nykypäivänä ehkä se koukuttavin paikka niin pienille kuin suurillekin. Kun lapseni kysyi leikki-ideaa tekoälyltä, hän ei jäänyt kuitenkaan loputtomiin selaamaan tekoälyn kotia, kännykkää vaan aloitti leikkimisen, kun hyvä ehdotus tulostui laitteen näytölle.  Leikki on hyvin vahva ja mieluisa kokemus lapselle, joten sitä haluaa yleensä jatkaa, kun vain leikin on saanut vauhtiin. 


Tekoälyn luovuus ja rajat leikkikaverina ja leikin ideoinnin apuna ovat vielä itselleni melkoisen tuntemattomat. Näen tässä kuitenkin todella suuren mahdollisuuden. Niin suuren, että haluan jatkossa todellakin tutkia ja testata tekoälyä leikkimisessä ja oppimisessa oppilaiden kanssa. 


”Kun leikki on osa koulutyötä - koulutyö sujuu kuin leikki!”

”Kun tekoäly on osa leikkiä - hmmm?!”


Se selviää seuraavissa jaksoissa!


Lisää leikkejä tekoälyn kanssa  leikittäviksi löydät OPEN LEIKKIKOULUN LEIKKILUOKASTA.

LEIKKILUOKASSA OPITAAN LEIKKIMÄLLÄ!

LEIKKILUOKKA löytyy osoitteesta:
www.leikkiluokka.blogspot.fi