Leikki on osa koulutyötä

Leikki on osa koulutyötä

perjantai 29. tammikuuta 2016

Herkkukauppa ja muita leikkejä matematiikan tunnille

Matikantunnillamme kävi kova kuhina. Oppilaat jonottivat pöydän ääreen, joka oli pullollaan herkkuja. Oppilaat laskivat kuumeisesti rahojaan ja suunnittelivat pää höyryten, mitä herkkuja aikovat ostaa. 

"Jos mä ostan pari noita suklaakeksejä ja kourallisen pop kornii, mulle jää vielä kolme lanttii johonkin muuhun herkkuun."

Herkkukaupassamme oli tarjolla suklaata, lakuja, sipsejä ja poppareita, keksejä, pähkinöitä, porkkanoita, banaaneja eli kaikenlaisia herkkuja, joita oppilaat olivat tuoneet nyyttärikekkereihimme. Juhlat oli ansaittu syksyn uurastuksesta ja yhteisistä onnistumisista koulussa. Idea herkkukaupan perustamisesta tuli oppilailta, kun mietimme, kuinka palkintopäiväämme voisimme viettää. Pelkkä herkuttelu ei oppilaille siis riittänyt, he halusivat, yllätys, yllätys, leikkiä. 

Suurin osa oppilaista oli leikissä ostajien roolissa ja pari oppilaista seisoi herkkupöydän takana toimien myyjinä. Vaikka karkkien ostaminen ja herkuttelu oli oppilaista luonnollisesti kaikista kivointa, myös myyjiksi oli jonoksi asti halukkaita. Lisäbonuksen myyjänä toimimiselle toi pieni palkka, jonka myyjän työstä sai. Eli myyjänä toimimalla oppilas pystyi ansaitsemaan hieman lisää leikkirahaa ostoksiaan varten.

Herkkukaupan valmisteluihin kului pari viikkoa. Oppilaat tekivät kaupan kylttejä, hinnoittelivat tuotteita sekä tekivät rahoja kauppaleikkiämme varten. Kaikki materiaali tehtiin vapaaehtoisina lisätehtävinä tuntien lopuissa ja vapaaehtoisiahan riitti. Oman herkkukaupan avaaminen mahdollisimman pian sai oppilaat ahkeroimaan toden teolla.

Olen aikaisemmissakin leikkinyt kauppaa lasten kanssa, mutta kotoa tuotujen, tyhjien maitopurkkien ym. muiden tuotepakkausten sijaan myynnissä olivat nyt siis nyyttäriherkut. Kauppaleikki koulussa on aina innostanut oppilaita, mutta tällä kertaa huomasin oikean tuotteen, maistuvan sellaisen ostamisen todella motivoivan oppilaita. Oppimisen kannalta kauppaleikki on oivallinen tapa harjoitella laskemista. Herkkukaupan antimia ihaillessaan ja rahoja laskiessaan oppilaat harjoittelivat leikin avulla kuin huomaamattaan tärkeitä oikeassa elämässä tarvittavia matematiikkataitoja.

Kaksintaistelu ja turnajaiset
Aloitimme vuoden junnuleijonien MM-kullan innoittamina kisailuhengessä. Oppilaiden yhteen- ja vähennyslaskutaitoja heräteltiin joululomahorroksesta leikkimielisillä kaksintaisteluilla. Kolmen hengen pienryhmissä yksi oppilas kysyi keksimänsä laskun muilta, jotka yrittivät mahdollisimman nopeasti sanoa vastauksen. Nopeampi oikean vastauksen sanoja sai keksiä seuraavan laskun kaksintaisteluun jne. 

Sovimme oppilaiden kanssa ennen leikin alkua lukualueesta, jota sai laskuissa käyttää. Tällä kertaa laskimme pienillä luvuilla (1-10), koska oppilaani ovat ykkösluokkalaisia. Sama kaksintaisteluleikki toimii luonnollisesti oppilaiden taitojen karttuessa myös kertotaulujen harjoittelussa, jakolaskuissa, 10:llä ja 100:lla kertomisessa ja jakamisessa jne. Jos mukaan ottaa kynän ja paperin tai hyödyntää luokan taulua, voi kaksintaistelun "lihottaa" useamman oppilaan väliseksi laskemismittelöksi esim. allekkainlaskujen tai jakokulman harjoittelussa. 

Kaksintaistelun voi tietysti järjestää myös luokan edessä, jolloin pari oppilasta kerrallaan käy mittelemässä taitojaan "nopeuslaskussa". Muut luokan oppilaat voivat toimia laskujen keksijöinä ja tuomareina, jotka osoittavat kädellään mielestään voittajan. 

Mikäli kilpailujännitys ja varsinkin mahdollinen häviäminen saa oppilaat epäröimään osallistumista kaksintaisteluun, voi leikin järjestää myös ryhmien välillä joukkuekisailuna. Näin kenenkään ei tarvitse kokea tappiota yksin. Mielestäni pieni, leikkimielinen kisailu sopii silloin tällöin tuomaan oppitunneille vaihtelua ja innostamaan oppilaita. Olen huomannut, että osallistujien keskittymiskyky sekä toimiminen pienen paineen alla ovat kehittyneet. Näistä on ollut erityisesti hyötyä myöhemmin esim. haastavampia koulutehtäviä ja aina niin jännittäviä kokeita tehdessä. Saattaapa olla, että joku oppilaistani on kaksintaisteluidemme kautta oppinut myös suhtautumaan rennommin tilanteisiin, joissa ei saakaan olla ensimmäinen tai voittaja.

Koulullamme, jolla työskentelin joitain vuosia sitten, järjestettiin useana vuonna kertolaskuturnajaiset. Koulun luokissa järjestettiin aluksi karsinnat kaksintaistelutyyliin, joiden perusteella turnajaisiin valittiin kaksi edustajaa joka luokalta. Turnajaiset järjestettiin koulun salissa, jonne omien luokkien edustajia oli saapunut kannustamaan koko koulun väki. Ilmassa väreili suuren matikkajuhlan tuntu.

Luokkien kertotaulumestarit kohtasivat turnajaisten alkukierroksilla rinnakkaisluokkien samanikäiset edustajat. Turnajaisissa pääsi jatkoon voittamalla vastustajansa kertotaulumittelössä. Näin ollen jokaisen täyden kierroksen jälkeen kisailijoiden määrä väheni aina puoleen. Pikku hiljaa myös nuorimmat ja vanhimmat osallistujat kohtasivat turnajaisissa. Voisi kuvitella, että vahvoimmilla kisassa olisivat olleet ylempiluokkalaiset oppilaat, jotka ovat kertolaskuja pisimpään koulussa harjoitelleet. Aina kuitenkin myös alemmilta luokilta löytyi niitä mestareita, jotka todella haastoivat vanhempia koulukavereita tosissaan kertolaskujen osaamisen jalossa taidossa.

Matikkatarinat
Aloitan usein sanallisen tehtävän keksimisen oppilaiden kanssa lauseella:

Kuka haluaisi olla päähenkilö seuraavassa laskussa?

Hämmästyttävän moni oppilaistani, vaikkei niin valtavasti julistaisi matikasta pitävänsä, haluaa kuitenkin osallistua laskutarinan keksimiseen. Kun tarinan päähenkilö(t) on valittu, pyydän oppilailta ideoita, millaisessa kaupassa ollaan ostoksilla tai mitä ollaan ostamassa. Myös tarvittaviin hintoihin saa ideat helposti oppilailta, joista kerta toisen jälkeen on huvittavaa, jos älypuhelin maksaa alessa 8€,  kun taas jäätelön hinnaksi ylennysmyynneissä tuleekin yli neljäkymppiä. Keksittyjen yksityiskohtien ympärille ope tai oppilaat keksivät sitten tarinallisen tehtävän, joka lopuksi ratkaistaan.

Eräällä koululla, jossa työskentelin, oppilaiden itsensä keksimiä tarinallisia matikantehtäviä kerättiin luokkaan "Matikkakoukku" nimiseen kansioon. Tehtävässä oli paperin toisella puolella tarinallinen, matemaattinen ongelma sekä aiheeseen liittyvä kuva. Kuva ei ollut vain koriste, se saattoi sisältää myös vihjeen tehtävän ratkaisemista varten. Tehtäväpaperin toiselta puolelta löytyi ratkaisu ongelmaan ja oikea vastaus. Kansiosta sai matikantunneilla tai lisätehtävinä muulloinkin hakea luokkakaverin suunnittelemia laskutarinoita ratkaistavaksi. "Matikkakoukut" myös kiersivät luokasta toiseen, joten uusia, erilaisia tehtäviä oli runsaasti tarjolla. Kun oppilas saa käyttää omaa mielikuvitustaan matematiikan tehtävän tarinan ja kuvituksen ideoinnissa, lopputuloksena on usein lasku, joka motivoi, koukuttaa ongelman ratkaisijaa. Onhan tehtävän tehnyt oma luokka- tai koulukaveri sen sijaan, että taas olisi tehtävä kirjantehtäviä, jotka ope on määrännyt tekemään.

Seiskasiili
Harjoittelimme numeron 7 "hajottamista" kahteen osaan "Seiskasiili"-tarinalla. Projisoin valkokankaalle piirtämäni siilin, jonka selkään laitoin piikeiksi tököttämään seitsemän tikkuja. Oppilaille voi jakaa myös omat siilit ja piikit. Kerroin ykkösilleni tarinaa siilin retkestä läpi metsän ja kuinka  siilin piikeille kävi retkellä kerta toisen jälkeen hassusti. Kerran piikeistä juuttui kaksi pensaaseen, toisella kertaa ilkikuriset linnunpojat kävivät napsimassa siilin piikeistä pois viisi. Tarinan edetessä siilin piikeistä poistettiin tarinassa kerrottu määrä ja kysyin oppilailta siilin selkään jääneiden piikkien määrän. 

Linnun nokat
Lukujen suuruusvertailussa käytettävien suurempi kuin / pienempi kuin -merkkien muistaminen linnunnokkamielikuvan kautta lienee tuttu todella monelle koulua käyneelle. Itse opin muistisäännön linnusta nokka suurempaa ruoka-annosta kohti auki omalta opettajaltani koulupoikana ala-asteella. Kyseinen muistikikka on siirtynyt ensimmäistä kertaa opelta oppilaalle todennäköisesti todella kauan sitten. Ehkäpä jo silloin, kun linnut ja koulu keksittiin?

Olemme luokassamme myös leikkineet lintuja ruuanhakumatkalla. Luokkaan on jaettu oppilaiden osaamisen kannalta sopivia lukuja esim. paperilapuille merkittyinä tai vaikka eri määränä palikoita. Parillinen määrä lintuemoja lennähtää ruokareissulle ja tuo muiden oppilaiden esittämille poikasilleen valitsemansa luvun eli eri määriä ruokaa. Kun saman pesän eli pulpetin ääreen saapuu kaksi emoa eri määrä "ruokaa" mukanaan, pesässä oleva oppilas avaa nokkansa kohti suurempaa ruokamäärää. Useimmiten oppilaat haluavat avata suutaan ja piipittää kohti pulpetin kulmalle saapunutta emoaan. Oppilaat myös avaavat "jättinokkansa" eli suoriksi ojennetut käsivartensa kohti suurempaa numeroa.