Leikki on osa koulutyötä

Leikki on osa koulutyötä

perjantai 29. huhtikuuta 2016

101 tapaa käyttää palikkaa - palikkaleikkejä teatterikerhossa

Viikko sitten perjantaimme kului vapputunnelmissa. Oppilaat olivat saaneet tuoda kouluun lelun sekä vappuasusteita, hattuja, neniä, olipa mukana naamiaisasujakin. Oppilaiden toiveesta vapputamineita sai käyttää myös teatterikerhossa. Lapset olivat vauhdissa, kuten yleensä ykkösluokkalaiset juuri ennen viikonloppua vain voivat olla. Ja kun päällä oli vielä vappuasusteita, oppilaat seikkailivat erilaisissa rooleissa ja mielikuvitusmaailmoissa pitkin koulupäivää. Taisi muuten olla ensimmäinen kerta, kun sain luokassani opettaa samaan aikaan mm. Littles Pet Shop:ia, leopardia, Tuhkimoa ja Darth Vaderia.

101 tapaa käyttää palikkaa
Johdatin oppilaat tunnin palikkateemaan yhteisen aivomyrskyn kautta. Otin sormiini yhden multilink-palikan ja esitin oppilailleni haasteen: pyysin heitä näkemään palikan uusin silmin eli keksimään palikalle uusia käyttötarkoituksia. Ja sitten ideoita alkoi sadella:

Se voisi olla nappi, josta sammuu valot.

Ja heti kokeiltiin. Yksi oppilaista painoi palikkaa sormellaan toisen sammuttaessa samalla luokan valot eli toimii. Sitten kokeiltiin seuraavaa ideaa ja kuten arvata saattaa sitten seuraavaa. Ykkösluokkalaisilta ei ideat lopu! Palikka nähtiin mm. minikaukoputkena, muurahaisen talona, irronneena hampaana sekä sokeripalana, josta aina vaan riittää makeutta.

Rakentelua palikoilla
Lämmittelyleikkiä eivät vappukarkeloista jo vauhtiin päässeet oppilaani tällä kertaa tarvinneet, pikemminkin jarruttelua. Päätinkin hieman rauhoittaa tunnelmaa ja keskityimme teatterikerhon aluksi palikoilla rakenteluun. Jaoin oppilaat pareihin, joille jokaiselle annoin runsaan kourallisen multilink-palikoita. Tehtävänä oli rakentaa jokin paria kiinnostava esine tai asia, rajasin vaihtoehdoista kuitenkin ennakkoon pois kaikki väkivaltaan liittyvät esineet eli miekat, pyssyt, pommit ym. Pian oppilaat esittelivät toisilleen upeita palikkarakennelmia, Suomen lipusta aina maailman korkeimpaan rakennukseen, Burj Khalifaan saakka.

Palikkaesitykset
Seuraavaksi parit saivat tehtäväkseen keksiä pienen esityksen, jossa käytettiin juuri tehtyä palikkarakennelmaa. Esitykseen tuli liittää mukaan lelu tai jotain muuta päivän vappurekvisiitoista. Oppilaat jakautuivat eri puolille luokkaa ja käytävää harjoittelemaan esitystään. Useampi pareista haki työskentelypaikkansa pöydän alta. Koulullamme on käytössä pulpettien sijaan korkeat ja suuret työpöydät, joten pöydänalustyöskentely onnistuu helposti. Oppilaat hakeutuvatkin mielellään lattialle tekemään koulutöitään. Kun ympärillä on pöydänjalat seininä ja pöydänkansi kattona, lapsi saa itselleen ikäänkuin oman rauhallisen huoneen omia töitään varten. Aina ei siis tarvita uusia työpisteitä, sohvia, säkkituoleja ym. oppimisympäristön uudistamiseen luokassa.

Harjoittelun aikana kiertelin oppilasparien luona seuraamassa ja tarvittaessa ohjaamassa toimintaa. Osa pareista tarvitsi lähinnä tukea valintojen tekemiseen, jotta esitys tulisi valmiiksi. Usein lasten tarinat ja esitykset ikäänkuin jatkuvat jatkumistaan, koska jutulle ei oikein osata tai haluta laittaa stoppia. Tarvittiin siis opea muistuttamaan ja kysymään, miten esitys päättyy. Myös kannustamista ja kehumista tarvitaan runsaasti, jotta pienten esiintyjien itseluottamus ja fiilis säilyvät esityksiin saakka. Voi myös käydä niin, ettei joku haluakaan esiintyä, jolloin tuo mahdollisuus oppilaalle on myös suotava. Jo ideointi ja harjoittelu yhdessä haastavat sekä opettavat osallistujia paljon. Harjoitellessaan ryhmät tulevat joka tapauksessa luultavimmin näyttämään esityksensä opettajalle, joten on turha asettaa oppilasta liian tiukan paikan eteen, mikäli esiintymisjännitys ennen performanssia luokkakavereilleen ottaa vallan.

Tällä kertaa, niin kuin kovin usein, kaikki luokkani oppilaat halusivat esittää tuotoksensa muille. Osa esityksistä esitettiin pöytäteatterina suuren työpöydän ääressä ja osa luokan keskelle raivatulla esiintymislavalla. Jokaisen esityksen jälkeen luokan täyttivät aplodit sekä oppilaiden toisilleen kertomat kannustavat kommentit. Olen huomannut, että "kehukierros" esityksen päätyttyä antaa esiintyjille paljon ja helpottaa esiintymistä myös seuraavalla kerralla. Kun toisten kehumisen ja hyvien asioiden sanomisen ottaa esitysten jälkeen tavaksi, oppii löytämään positiivista ja kannustavaa sanottavaa kaverille myös muissa arkitilanteissa esim. välituntileikeissä.

Leikit seinällä
Teatterikerhon lopuksi sukelsimme vielä hetkeksi leikkiseinän pariin. Leikkiseinä on luokassani rakennettu siirrettävän sermiseinän taakse, josta sen aina sopivalla hetkellä käännän esiin. No, nyt oli se sopiva hetki etsiä leikki seinästä. Tällä hetkellä leikkiseinästämme löytyvät yleisimmät luokassani käytetyt leikit / draamaharjoitukset: Jähmety, Savimöhkäleet, Ihmetuoli jne. Teimme pikaäänestyksen ja valituksi tuli Jähmety-leikki. Kerroin oppilaille, että aiheet paikalleen jähmettyneille patsaille tulevat tällä kertaa palikkaesityksistämme ja aloin laskea lähtölaskentaa:

5-4-3-3-1... lelut autiolla saarella!

Samassa oppilaat jähmettyivät juuri hetki sitten näkemänsä Autiosaari-esityksen hahmoiksi ja muiksi yksityiskohdiksi: palmuksi, kaloiksi, aurinkovarjoksi sekä pilliksi limulasissa. Kävin vielä haastattelemassa jähmettyneitä patsaita, jotka kertoivat minulle kaikenlaista elämästä autiolla saarella. Tämän jälkeen jähmetin oppilaat mm. korkeaksi torniksi, Suomen jääkiekkojoukkuetta kannustaviksi faneiksi sekä aivan pienen pieneksi palikaksi. Kehotin lopuksi oppilaita laittamaan mielikuvituspalikan taskuunsa ja toivotin hyvät viikonloput.

sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

Karhu kävi kaupassa - leikkejä tietotekstin pohjalta

Annoin ykkösilleni ensimmäistä kertaa lukuläksyn,  jonka lupasin heiltä seuraavana päivänä kuulustella. Aiheena oli aapisen teksti karhusta. Olimme aihetta käsitelleet jo aiemmin yllintunnilla, joten talviunet, karhun ravinto sekä karhun lempinimet olivat lapsille tuttuja. Opettaja kysyy, oppilaat vastaavat tyylin sijaan lähestyin aiheen kertausta tällä kertaa toiminnallisesti. Tavoitteena oli saada oppilaat syventämään lukemalla opittua tietoa karhusta yhteisen tekemisen ja leikkimisen kautta.

Karhuntassut (lämmittely)
Kutsuin oppilailtani karhunpennuiksi ja pyysin heitä nostamaan etutassunsa pulpetille. Ykkösluokkalaiset olivat heti valmiita leikkiin ja kuinka ollakaan luokallinen oppilaita muuttui hetkessä karhuiksi. Sovimme vielä nallekarhujen kanssa, että leikissä touhutaan open ehdottamilla mielikuvitusesineillä omalla paikalla, istuen omalla tuolilla. Satun nimittäin tietämään, että pienet karhunpennut villiintyessään saattavat jopa kiivetä pöydille ja hyppiä sieltä alas.

Kun säännöt oli käyty läpi, kerroin karhuille, että pöydälle tassujen väliin ilmestyi purkillinen hunajaa. Kyllä oli luokka täynnä maiskuttelua, kun pikkunallet ahmivat herkkuaan. Sen jälkeen pöydälle ilmestyivät mm. hammasharja, pallo, kännykkä sekä kirja. Kun karhun hampaat oli pesty, pelattu vierusnallen kanssa palloa sekä soiteltua jääkarhuserkulle, oli karhunpentujen aika lukea iltasatu ja rauhoittua.

Lämmittelyn jälkeen oppilaat saivat kertoa karhujuttuja toisilleen. Joku oli nähnyt karhuja eläintarhassa, joku TV:ssä. Yksi oppilaista kertoi sirkuskarhusta, joka osasi temppuja ja eräs toinen karhusta, joka kiipesi puuhun.

"Kerran yks karhu meni käymään kaupassa..."

Eräs oppilas kertoi kuulleensa karhusta, joka oli ollut niin nälissään ja rohkea, että oli mennyt kauppaan sisälle. Tämä karhujutun alku sai minut kiinnostumaan heti ja päätimmekin kokeilla, millainen on karhun kauppareissu.

Karhu kaupassa (impro)
Kerroin oppilaille, että teemme tarinan ja esityksen karhusta, joka kävi kaupassa. Kertasimme aluksi tarinan osat. Piirsin taululle 3 laatikkoa, joiden sisään A-kirjaimen (alku), KK-kirjaimet (keskikohta/käännekohta) sekä L-kirjaimen (loppu). Sen jälkeen osoitin ensimmäistä A-laatikkoa ja sanoin: Olipa kerran kauppa. Käännyin oppilaisiin päin ja kysyin: Kuka haluaisi tulla myyjäksi?

Ja vapaaehtoisia myyjiähän löytyi. Jottei jääty murehtimaan tilannetta, että vain yksi oppilaista valittiin myyjäksi, kyselin saman tien lisätietoja kauppaan liittyen muilta oppilailta. Hyvin nopeasti selvisi, että kauppa oli karkkikauppa ja myyjän nimi Marketti-Marketta. Myyjä alkoi ammattitaitoisesti järjestelemään erivärisiä värikyniä kauppapöydällään ikäänkuin ne olisivat olleet myytäviä karkkeja.

Pysäytin tilanteen hetkeksi ja osoitin KK-laatikkoa. Lasten mielestä karhun tuli nyt saapua kauppaan ja niin kävikin. Eräs oppilaista ryntäsi murahtaen karkkitiskille, jonka seurauksena myyjä kiljaisi ja leikisti pyörtyi. Nalle haisteli vuoronperään karkkeja ja myyjää ja päätti selvästikin herkutella myyjän varpailla. Pysäytin tilanteen uudestaan ja vaihdoimme esityksen näyttelijät.

Sen jälkeen kehotin lapsia keksimään esitykseen yllättävän käänteen. Monista mielikuvituksellisista ehdotuksista päätimme tuoda tarinaan vielä yhden henkilön, mummon, joka yllättäen saapui kauppaan, juuri kun karhu aikoi haukkaista palan myyjästä. Karhu ja mummo jähmettyivät tuijottamaan toisiaan ja juuri kun olin kysymässä, mitä mummo tekee seuraavaksi, mummoa esittävä oppilas alkoi huitoa kuvitteellisella käsilaukullaan karhua, joka vaisteli iskuja oikealle ja vasemmalle.

Joku katsojista hihkaisi, että nehän tanssii ja tarinan loppu syntyi kuin itsestään. Mummon ja karhun villiin tanssiin liittyi tietysti myös pyörtymisestään toipunut myyjä. Tanssi imaisi lopulta mukaansa myös suurimman osan oppilaista, jotka eivät näyttelijoinä tarinassa toimineet.

Kuuma tuoli
Seuraavana koulupäivänä palasimme vielä karhun kauppareissuun. Pyysin luokan eteen tuolille istumaan vapaaehtoisen oppilaan, jonka esittelin karhuksi, joka oli käynyt kaupassa. Muut oppilaat saivat kysellä karhulta kysymyksiä karhuna olemiseen liittyen. Osa kysymyksistä oli hyvin tietopohjaisia, joten saimme kertauksena kuulla esim. karhujen talviunesta ja ruuasta. Jotain uuttakin putkahti ilmoille. Kuumassa tuolissa istuva jääkarhu nimittäin kertoi riisuvansa välillä valkoisen turkkinsa, jos ulkona on kuuma ja siniseksi karhuksi esittäytynyt oppilas kertoi sinisen värin olevan verkkapuku.

Karhu nukkuu luokassa (loppuleikki)
Karhuteeman lopuksi leikimme vielä luokkaversiota tutusta leikistä. Tällä kertaa heräävä karhu ei lähtenyt jahtaamaan sitä herättäneitä oppilaita, koska pulpettien kulmat ja luokan ahtaus olisivat luultavimmin ajanut juoksevat osallistujat kolhuihin ja törmäilyihin. Pulpetille, aivan nukkuvan nallen viereen laitettiin hunajapurkkia markkeeraava esine, tällä kertaa pyyhekumi. Karhu vaivutettiin uneen laulamalla "karhu nukkuu, karhu nukkuu talvipesässänsä" -laulua. Ennen kuin laulu loppui ja karhu heräsi, joku oppilaista kävi nappaamassa "hunajapurkin" karhun pesästä ja palasi omalle paikalleen pitäen pyyhekumia piilossa kädessään.

Herättyään talviuniltaan nalle lähti kiertelemään luokassa ja yritti aluksi pelkästään tuijottamalla luokkakavereitaan suoraan silmiin saada selville, kenellä hunaja on. Mikäli kenenkään ilme ei värähtänyt tai pokka pettänyt, kaikki oppilaat laittoivat nyrkkiin puristetut kämmenensä pulpetille. Karhu teki taas kierroksen luokassa ja yritti päätellä, kuka pitää pyyhekumia kädessään. Jos "hunajavaras" ei selvinnyt vieläkään, karhu sai kysellä luokkalaisiltaan kysymyksiä, joiden avulla hunaja löytyisi. Kysymykset tuli muotoilla niin, että niihin pystyi vastaamaan kyllä tai ei. Kun pyyhekumi löytyi, vaihdettiin karhua ja leikki alkoi alusta. Karhuja ja "hunajapurkkeja" voi leikissä olla yhtäaikaa myös useampia. Karhut yrittävät tällöin yhdessä löytää kaikki kadonneet hunajat.

lauantai 2. huhtikuuta 2016

Oppilaat karkuteillä - näkymätöntä teatteria aprillipäivänä

1.4. perjantai alkoi luokassani todella hiljaisissa merkeissä. Pulpetit olivat tyhjinä eikä pihaustakaan kuulunut. Taululla oli lapsen käsialalla kirjoitettu viesti:

"Lähdettiin kotiin! Nähdään maanantaina."

Yht'äkkiä verhojen takaa ja opepöydän alta alkoi kuulua hihitystä. Nostin katseeni viestistä ja pääsin todistamaan iloisten ykkösluokkalaisten kömpimistä esiin piiloistaan sekä luokan täyttävää yhteenääneen loruttelua:

"Aprillia, syö silliä. Juo kuravettä päälle."

Oppilaat olivat kovin ylpeitä aprillipilastaan. Itse olin samanaikaisesti yllättynyt sekä ylpeä. Oppilaani, joskus jopa niin eripuraiset ykkösluokkalaiset olivat päättäneet yllättää opensa ja onnistuivat siinä yhteisellä kepposellaan. Koska open aprillaaminen onnistui, olivat oppilaat myös todella innoissaan. Niin innoissaan, että halusivat heti tehdä uuden aprillipilan, mutta nyt opettajansa kanssa. Olin alunperin suunnitellut perjantaillemme aivan jotain muuta, mutta se yhteisöllisyys ja me-henki, mikä aprillihuuruissa olevasta oppilaskatraastani huokui, vaati asiaan tarttumista. Niinpä aloimme yhdessä suunnitella uutta aprillipilaa, jonka kohteena oli naapuriluokkamme oppilaat ja opettaja.

Aivomyrskymme tuotti monenlaisia ideoita: Saisiko ope leikisti rehtorilta puhelun ja joutuisi jättämään oppilaansa, koska sai potkut? Olisiko kuitenkin parempi, että rinnakkaisluokan oppilaille uskoteltaisiin, että kaikki saisivat suklaalevyn jälkiruuaksi? Sitten joku oppilaista ryhtyi puhumaan dinosauruksen luista ja PUM! Siinä se oli. Idea, josta alkoi kehittyä yhteinen aprillipilamme...

Näkymätön teatteri - Operaatio reisiluu
Päätimme lähteä kesken oppitunnin tutkimaan kevään merkkejä ulos. Tutkimuskohteeksi valittiin pieni niitty, jonne oli suora näkyvyys naapuriluokkamme ikkunasta. Ennen kuin aprilliulkoilu alkoi, harjoittelimme ja roolitimme miehistömme luokassa. Oppilaista valittiin muutama löytäjä, joiden tehtävä oli nimensä mukaisesti löytää jotain maasta. Löytäminen tuli tehdä hieman suureellisesti, jotta todennäköinen yleisömme ikkunan takaa kiinnostuisi touhuistamme. Liioitella ei kuitenkaan liikaa saisi, jottei epäilykset heräisi koulukavereissamme. Kun löytäjä löysi jotain, hän ilmaisi sen muille osoittelemalla maata ja hihkaisemalla. Luokkakavereiden tuli tällöin kerääntyä löytäjän ympärille, jossa pidettiin yhteistä torikokousta hetken aikaa. Sitten oppilaat taas hajaantuivat tutkimaan ympäristöä, kunnes seuraava asia löytyi.

Harjoitukset luokassa sujuivat hienosti ja pian olimme valmiita esitykseemme, jonka yleisönä toimisi rinnakkaisluokkamme oppilaat, vaikka eivät itse tulisi tietämään olevansa yleisönä. Näkymättömän teatterin ryhmämme poistui koulurakennuksesta kuten tavallista. Tällä kertaa tosin ehkä hieman äänekkäämmin, jotta naapuriluokkamme kuulisi varmasti meidän pukevan sekä poistuvan ulos. Ulkona esityksemme eteni käsikirjoituksen mukaan. Tai tuli matkalla yksi yllätys. Eräs oppilaista löysi niityltä kukkivia leskenlehtiä eli kevään merkkejäkin pääsimme joukolla ihmettelemään.

"Hei kattokaa, täällä on jokin luu!"

Oppilas, joka "luun" löysi suunnilleen ja suunnitellusti koulukavereidemme luokan ikkunan alta, kiikutti aarteen opelle ja samalla ympärilläni pörräsivät muutkin oppilaani. "Luuta" ihmeteltiin elehtien ja ilmeillen. Roolityö oli vahvaa. Hetken minusta jopa tuntui, että näinköhän joku omista, esiintyvistä oppilaistani oikeastaan uskoo löydön olevan jonkin muinaisen otuksen reisiluu. Myös rinnakkaisluokkamme oppilaiden kasvoja vilahti ikkunassa. Touhumme oli siis huomioitu ja syöttiin tartuttu.

Kiikuttimme luun näköisen puukarahkan sisälle luokkaamme juhlapaikalle, josta se näkyi joka suuntaan. Kun kaikki olivat valmiina, kävin kertomassa naapuriluokassa löydöistämme, kevään merkeistä ja erikoisesta luusta. Luokkaamme marssikin seuraavaksi suuri joukko uteliaita ykkösluokkalaisia, jotka halusivat nähdä löytämämme muinaislöydön, ehkäpä jopa dinosauruksen luun. Kun luu sitten lopulta paljastui puukepiksi, alkoi luokassamme riemukas aprillaus sekä naurun hekotus.

Hymyilyttävää aprillipäivää!