Leikki on osa koulutyötä

Leikki on osa koulutyötä

lauantai 2. huhtikuuta 2016

Oppilaat karkuteillä - näkymätöntä teatteria aprillipäivänä

1.4. perjantai alkoi luokassani todella hiljaisissa merkeissä. Pulpetit olivat tyhjinä eikä pihaustakaan kuulunut. Taululla oli lapsen käsialalla kirjoitettu viesti:

"Lähdettiin kotiin! Nähdään maanantaina."

Yht'äkkiä verhojen takaa ja opepöydän alta alkoi kuulua hihitystä. Nostin katseeni viestistä ja pääsin todistamaan iloisten ykkösluokkalaisten kömpimistä esiin piiloistaan sekä luokan täyttävää yhteenääneen loruttelua:

"Aprillia, syö silliä. Juo kuravettä päälle."

Oppilaat olivat kovin ylpeitä aprillipilastaan. Itse olin samanaikaisesti yllättynyt sekä ylpeä. Oppilaani, joskus jopa niin eripuraiset ykkösluokkalaiset olivat päättäneet yllättää opensa ja onnistuivat siinä yhteisellä kepposellaan. Koska open aprillaaminen onnistui, olivat oppilaat myös todella innoissaan. Niin innoissaan, että halusivat heti tehdä uuden aprillipilan, mutta nyt opettajansa kanssa. Olin alunperin suunnitellut perjantaillemme aivan jotain muuta, mutta se yhteisöllisyys ja me-henki, mikä aprillihuuruissa olevasta oppilaskatraastani huokui, vaati asiaan tarttumista. Niinpä aloimme yhdessä suunnitella uutta aprillipilaa, jonka kohteena oli naapuriluokkamme oppilaat ja opettaja.

Aivomyrskymme tuotti monenlaisia ideoita: Saisiko ope leikisti rehtorilta puhelun ja joutuisi jättämään oppilaansa, koska sai potkut? Olisiko kuitenkin parempi, että rinnakkaisluokan oppilaille uskoteltaisiin, että kaikki saisivat suklaalevyn jälkiruuaksi? Sitten joku oppilaista ryhtyi puhumaan dinosauruksen luista ja PUM! Siinä se oli. Idea, josta alkoi kehittyä yhteinen aprillipilamme...

Näkymätön teatteri - Operaatio reisiluu
Päätimme lähteä kesken oppitunnin tutkimaan kevään merkkejä ulos. Tutkimuskohteeksi valittiin pieni niitty, jonne oli suora näkyvyys naapuriluokkamme ikkunasta. Ennen kuin aprilliulkoilu alkoi, harjoittelimme ja roolitimme miehistömme luokassa. Oppilaista valittiin muutama löytäjä, joiden tehtävä oli nimensä mukaisesti löytää jotain maasta. Löytäminen tuli tehdä hieman suureellisesti, jotta todennäköinen yleisömme ikkunan takaa kiinnostuisi touhuistamme. Liioitella ei kuitenkaan liikaa saisi, jottei epäilykset heräisi koulukavereissamme. Kun löytäjä löysi jotain, hän ilmaisi sen muille osoittelemalla maata ja hihkaisemalla. Luokkakavereiden tuli tällöin kerääntyä löytäjän ympärille, jossa pidettiin yhteistä torikokousta hetken aikaa. Sitten oppilaat taas hajaantuivat tutkimaan ympäristöä, kunnes seuraava asia löytyi.

Harjoitukset luokassa sujuivat hienosti ja pian olimme valmiita esitykseemme, jonka yleisönä toimisi rinnakkaisluokkamme oppilaat, vaikka eivät itse tulisi tietämään olevansa yleisönä. Näkymättömän teatterin ryhmämme poistui koulurakennuksesta kuten tavallista. Tällä kertaa tosin ehkä hieman äänekkäämmin, jotta naapuriluokkamme kuulisi varmasti meidän pukevan sekä poistuvan ulos. Ulkona esityksemme eteni käsikirjoituksen mukaan. Tai tuli matkalla yksi yllätys. Eräs oppilaista löysi niityltä kukkivia leskenlehtiä eli kevään merkkejäkin pääsimme joukolla ihmettelemään.

"Hei kattokaa, täällä on jokin luu!"

Oppilas, joka "luun" löysi suunnilleen ja suunnitellusti koulukavereidemme luokan ikkunan alta, kiikutti aarteen opelle ja samalla ympärilläni pörräsivät muutkin oppilaani. "Luuta" ihmeteltiin elehtien ja ilmeillen. Roolityö oli vahvaa. Hetken minusta jopa tuntui, että näinköhän joku omista, esiintyvistä oppilaistani oikeastaan uskoo löydön olevan jonkin muinaisen otuksen reisiluu. Myös rinnakkaisluokkamme oppilaiden kasvoja vilahti ikkunassa. Touhumme oli siis huomioitu ja syöttiin tartuttu.

Kiikuttimme luun näköisen puukarahkan sisälle luokkaamme juhlapaikalle, josta se näkyi joka suuntaan. Kun kaikki olivat valmiina, kävin kertomassa naapuriluokassa löydöistämme, kevään merkeistä ja erikoisesta luusta. Luokkaamme marssikin seuraavaksi suuri joukko uteliaita ykkösluokkalaisia, jotka halusivat nähdä löytämämme muinaislöydön, ehkäpä jopa dinosauruksen luun. Kun luu sitten lopulta paljastui puukepiksi, alkoi luokassamme riemukas aprillaus sekä naurun hekotus.

Hymyilyttävää aprillipäivää!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti