Karhuntassut (lämmittely)
Kutsuin oppilailtani karhunpennuiksi ja pyysin heitä nostamaan etutassunsa pulpetille. Ykkösluokkalaiset olivat heti valmiita leikkiin ja kuinka ollakaan luokallinen oppilaita muuttui hetkessä karhuiksi. Sovimme vielä nallekarhujen kanssa, että leikissä touhutaan open ehdottamilla mielikuvitusesineillä omalla paikalla, istuen omalla tuolilla. Satun nimittäin tietämään, että pienet karhunpennut villiintyessään saattavat jopa kiivetä pöydille ja hyppiä sieltä alas.
Kun säännöt oli käyty läpi, kerroin karhuille, että pöydälle tassujen väliin ilmestyi purkillinen hunajaa. Kyllä oli luokka täynnä maiskuttelua, kun pikkunallet ahmivat herkkuaan. Sen jälkeen pöydälle ilmestyivät mm. hammasharja, pallo, kännykkä sekä kirja. Kun karhun hampaat oli pesty, pelattu vierusnallen kanssa palloa sekä soiteltua jääkarhuserkulle, oli karhunpentujen aika lukea iltasatu ja rauhoittua.
Lämmittelyn jälkeen oppilaat saivat kertoa karhujuttuja toisilleen. Joku oli nähnyt karhuja eläintarhassa, joku TV:ssä. Yksi oppilaista kertoi sirkuskarhusta, joka osasi temppuja ja eräs toinen karhusta, joka kiipesi puuhun.
"Kerran yks karhu meni käymään kaupassa..."
Eräs oppilas kertoi kuulleensa karhusta, joka oli ollut niin nälissään ja rohkea, että oli mennyt kauppaan sisälle. Tämä karhujutun alku sai minut kiinnostumaan heti ja päätimmekin kokeilla, millainen on karhun kauppareissu.
Karhu kaupassa (impro)
Kerroin oppilaille, että teemme tarinan ja esityksen karhusta, joka kävi kaupassa. Kertasimme aluksi tarinan osat. Piirsin taululle 3 laatikkoa, joiden sisään A-kirjaimen (alku), KK-kirjaimet (keskikohta/käännekohta) sekä L-kirjaimen (loppu). Sen jälkeen osoitin ensimmäistä A-laatikkoa ja sanoin: Olipa kerran kauppa. Käännyin oppilaisiin päin ja kysyin: Kuka haluaisi tulla myyjäksi?
Ja vapaaehtoisia myyjiähän löytyi. Jottei jääty murehtimaan tilannetta, että vain yksi oppilaista valittiin myyjäksi, kyselin saman tien lisätietoja kauppaan liittyen muilta oppilailta. Hyvin nopeasti selvisi, että kauppa oli karkkikauppa ja myyjän nimi Marketti-Marketta. Myyjä alkoi ammattitaitoisesti järjestelemään erivärisiä värikyniä kauppapöydällään ikäänkuin ne olisivat olleet myytäviä karkkeja.
Pysäytin tilanteen hetkeksi ja osoitin KK-laatikkoa. Lasten mielestä karhun tuli nyt saapua kauppaan ja niin kävikin. Eräs oppilaista ryntäsi murahtaen karkkitiskille, jonka seurauksena myyjä kiljaisi ja leikisti pyörtyi. Nalle haisteli vuoronperään karkkeja ja myyjää ja päätti selvästikin herkutella myyjän varpailla. Pysäytin tilanteen uudestaan ja vaihdoimme esityksen näyttelijät.
Sen jälkeen kehotin lapsia keksimään esitykseen yllättävän käänteen. Monista mielikuvituksellisista ehdotuksista päätimme tuoda tarinaan vielä yhden henkilön, mummon, joka yllättäen saapui kauppaan, juuri kun karhu aikoi haukkaista palan myyjästä. Karhu ja mummo jähmettyivät tuijottamaan toisiaan ja juuri kun olin kysymässä, mitä mummo tekee seuraavaksi, mummoa esittävä oppilas alkoi huitoa kuvitteellisella käsilaukullaan karhua, joka vaisteli iskuja oikealle ja vasemmalle.
Joku katsojista hihkaisi, että nehän tanssii ja tarinan loppu syntyi kuin itsestään. Mummon ja karhun villiin tanssiin liittyi tietysti myös pyörtymisestään toipunut myyjä. Tanssi imaisi lopulta mukaansa myös suurimman osan oppilaista, jotka eivät näyttelijoinä tarinassa toimineet.
Kuuma tuoli
Seuraavana koulupäivänä palasimme vielä karhun kauppareissuun. Pyysin luokan eteen tuolille istumaan vapaaehtoisen oppilaan, jonka esittelin karhuksi, joka oli käynyt kaupassa. Muut oppilaat saivat kysellä karhulta kysymyksiä karhuna olemiseen liittyen. Osa kysymyksistä oli hyvin tietopohjaisia, joten saimme kertauksena kuulla esim. karhujen talviunesta ja ruuasta. Jotain uuttakin putkahti ilmoille. Kuumassa tuolissa istuva jääkarhu nimittäin kertoi riisuvansa välillä valkoisen turkkinsa, jos ulkona on kuuma ja siniseksi karhuksi esittäytynyt oppilas kertoi sinisen värin olevan verkkapuku.
Lämmittelyn jälkeen oppilaat saivat kertoa karhujuttuja toisilleen. Joku oli nähnyt karhuja eläintarhassa, joku TV:ssä. Yksi oppilaista kertoi sirkuskarhusta, joka osasi temppuja ja eräs toinen karhusta, joka kiipesi puuhun.
"Kerran yks karhu meni käymään kaupassa..."
Eräs oppilas kertoi kuulleensa karhusta, joka oli ollut niin nälissään ja rohkea, että oli mennyt kauppaan sisälle. Tämä karhujutun alku sai minut kiinnostumaan heti ja päätimmekin kokeilla, millainen on karhun kauppareissu.
Karhu kaupassa (impro)
Kerroin oppilaille, että teemme tarinan ja esityksen karhusta, joka kävi kaupassa. Kertasimme aluksi tarinan osat. Piirsin taululle 3 laatikkoa, joiden sisään A-kirjaimen (alku), KK-kirjaimet (keskikohta/käännekohta) sekä L-kirjaimen (loppu). Sen jälkeen osoitin ensimmäistä A-laatikkoa ja sanoin: Olipa kerran kauppa. Käännyin oppilaisiin päin ja kysyin: Kuka haluaisi tulla myyjäksi?
Ja vapaaehtoisia myyjiähän löytyi. Jottei jääty murehtimaan tilannetta, että vain yksi oppilaista valittiin myyjäksi, kyselin saman tien lisätietoja kauppaan liittyen muilta oppilailta. Hyvin nopeasti selvisi, että kauppa oli karkkikauppa ja myyjän nimi Marketti-Marketta. Myyjä alkoi ammattitaitoisesti järjestelemään erivärisiä värikyniä kauppapöydällään ikäänkuin ne olisivat olleet myytäviä karkkeja.
Pysäytin tilanteen hetkeksi ja osoitin KK-laatikkoa. Lasten mielestä karhun tuli nyt saapua kauppaan ja niin kävikin. Eräs oppilaista ryntäsi murahtaen karkkitiskille, jonka seurauksena myyjä kiljaisi ja leikisti pyörtyi. Nalle haisteli vuoronperään karkkeja ja myyjää ja päätti selvästikin herkutella myyjän varpailla. Pysäytin tilanteen uudestaan ja vaihdoimme esityksen näyttelijät.
Sen jälkeen kehotin lapsia keksimään esitykseen yllättävän käänteen. Monista mielikuvituksellisista ehdotuksista päätimme tuoda tarinaan vielä yhden henkilön, mummon, joka yllättäen saapui kauppaan, juuri kun karhu aikoi haukkaista palan myyjästä. Karhu ja mummo jähmettyivät tuijottamaan toisiaan ja juuri kun olin kysymässä, mitä mummo tekee seuraavaksi, mummoa esittävä oppilas alkoi huitoa kuvitteellisella käsilaukullaan karhua, joka vaisteli iskuja oikealle ja vasemmalle.
Joku katsojista hihkaisi, että nehän tanssii ja tarinan loppu syntyi kuin itsestään. Mummon ja karhun villiin tanssiin liittyi tietysti myös pyörtymisestään toipunut myyjä. Tanssi imaisi lopulta mukaansa myös suurimman osan oppilaista, jotka eivät näyttelijoinä tarinassa toimineet.
Kuuma tuoli
Seuraavana koulupäivänä palasimme vielä karhun kauppareissuun. Pyysin luokan eteen tuolille istumaan vapaaehtoisen oppilaan, jonka esittelin karhuksi, joka oli käynyt kaupassa. Muut oppilaat saivat kysellä karhulta kysymyksiä karhuna olemiseen liittyen. Osa kysymyksistä oli hyvin tietopohjaisia, joten saimme kertauksena kuulla esim. karhujen talviunesta ja ruuasta. Jotain uuttakin putkahti ilmoille. Kuumassa tuolissa istuva jääkarhu nimittäin kertoi riisuvansa välillä valkoisen turkkinsa, jos ulkona on kuuma ja siniseksi karhuksi esittäytynyt oppilas kertoi sinisen värin olevan verkkapuku.
Karhu nukkuu luokassa (loppuleikki)
Karhuteeman lopuksi leikimme vielä luokkaversiota tutusta leikistä. Tällä kertaa heräävä karhu ei lähtenyt jahtaamaan sitä herättäneitä oppilaita, koska pulpettien kulmat ja luokan ahtaus olisivat luultavimmin ajanut juoksevat osallistujat kolhuihin ja törmäilyihin. Pulpetille, aivan nukkuvan nallen viereen laitettiin hunajapurkkia markkeeraava esine, tällä kertaa pyyhekumi. Karhu vaivutettiin uneen laulamalla "karhu nukkuu, karhu nukkuu talvipesässänsä" -laulua. Ennen kuin laulu loppui ja karhu heräsi, joku oppilaista kävi nappaamassa "hunajapurkin" karhun pesästä ja palasi omalle paikalleen pitäen pyyhekumia piilossa kädessään.
Herättyään talviuniltaan nalle lähti kiertelemään luokassa ja yritti aluksi pelkästään tuijottamalla luokkakavereitaan suoraan silmiin saada selville, kenellä hunaja on. Mikäli kenenkään ilme ei värähtänyt tai pokka pettänyt, kaikki oppilaat laittoivat nyrkkiin puristetut kämmenensä pulpetille. Karhu teki taas kierroksen luokassa ja yritti päätellä, kuka pitää pyyhekumia kädessään. Jos "hunajavaras" ei selvinnyt vieläkään, karhu sai kysellä luokkalaisiltaan kysymyksiä, joiden avulla hunaja löytyisi. Kysymykset tuli muotoilla niin, että niihin pystyi vastaamaan kyllä tai ei. Kun pyyhekumi löytyi, vaihdettiin karhua ja leikki alkoi alusta. Karhuja ja "hunajapurkkeja" voi leikissä olla yhtäaikaa myös useampia. Karhut yrittävät tällöin yhdessä löytää kaikki kadonneet hunajat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti