Kohteliaat tavat, kauniit sanat - tarinoiden kirjoittaminen videokynällä

Haluutsä tulla mukaa? 

Sori, en tarkottanu!

Ilmeteatteri

Keskustelimme luokassamme kohteliaista tavoista ja sanoista, jotka saavat hyvälle tuulelle. Kirjoitin taululle oppilaiden ideoita, kuinka toista voi ilahduttaa. Taulu alkoi täyttyä "leikitään yhdessä- , tarjoan apuani- ja hymyilen sinulle" -tyylisistä asioista. Sitten vaihdoin aihetta ja taulutussin väriä. Pyysin oppilaita seuraavaksi keksimään vastakohtia hyvän tuulen -ideoille. Pian taululle oli lisätty monenlaisia ikäviä asoita, kuten "minua kiusataan", "ei kaveria" ja "sairaana". Kävimme vielä yhdessä tauluun kirjatut asiat läpi. Kun sanoin esim. "sain lahjan" tai "olet tyhmä", oppilaat eläytyivät kuulemaansa omilla paikoillaan esittäen ilmeteatteria. Kukaan ei siis varsinaisesti ilmeillyt muille vaan kaikki ottivat kasvoilleen aiheeseen sopivan ilmeen. Suurella osalla oppilaista eläytyminen ei jäänyt vain kasvoilla näkyvän ilmeen varaan vaan tunnetilaa, oli se sitten iloinen tai surullinen, onnistunut tai epäonnistunut, vihainen tai rakastunut, korostettiin myös kädenliikkeillä ja äänillä.

Eripuraesitykset

Oppilailla tuntuu olevan erityisen paljon kerrottavaa varsinkin tilanteista, joissa oli syntynyt eripuraa. Lieneekö syynä se, että ikävä tunne, pettymys tai epäonnistuminen jättää mieleemme joskus todella tiukan muistijäljen tai arven, jonka poispyyhkimiseksi ja parantamiseksi tarvitaan monesti useita onnistumisia ja ilon hetkiä. Päätimme lähteä ratkomaan "eripuran" -ongelmaa pienten, oppilaiden itse suunnittelemien esitysten kautta. Esityksiä sai ideoida ja harjoitella vain muutaman minuutin, joten oppilaiden ryhmätyö-  ja oman toiminnan ohjauksen taidot joutuivat koetukselle. Luokkani oppilaat selvisivät haasteesta hienosti ja pian saimme nähdä monta riitaa, mutta kuultiin vähintään yhtä monta riitaa sovittelevaa kaunista sanaa esitysten muodossa. Esityksistä tuli niin mainioita ja opettavaisia, että päätimme oppilaiden kanssa, että tekisimme esitysten pohjalta oman TV-ohjelman, jonka aiheena olisivat hyvät tavat ja kauniit sanat.

Käsikirjoitus - kuvaus - leikkaus

Oppilaat jakautuivat pieniin ryhmiin ja levittäytyivät eri puolelle koulua suunnittelemaan ja käsikirjoittamaan videotaan. Käsikirjoituksen sai kirjoittaa jo tehdyn esityksen pohjalta tai sai myös keksiä aivan uuden. Tilanteen / esityksen juoneen tuli liittyä niin eripuraa kuin sovintokin. Usein oppilaat haluaisivat suoraan sännätä kuvaamaan videoitaan. Tällöin käsikirjoitus tehdään ikään kuin lennosta kuvauspaikalla improten. Välillä tämä tekniikka toimii hienosti, kun taas välillä liian avoimella idealla liikkeelle lähtenyt projekti saattaa levitä kuvausten aikana liian moneen suuntaan ja uuteen ideaan. Tällöin voi käydä myös ettei alkuperäistä ideaa enää ole lopputuotoksessa juurikaan näkyvissä. Halusin TV-ohjelmamme liittyvän kohteliaisiin tapoihin ja kauniisiin sanoihin, joten käsikirjoitus, jonka lapset itse tekivät, auttoi työryhmiä pysymään aiheessa ja etenemään alkuperäistä ideaa huomioiden.

Oppilaat saivat työskennellä hetken ilman aikuisen valvovaa silmää, eivätkä he pettäneet luottamusta. Kiertelin ryhmästä toiseen ja ohjasin ryhmiä tarvittaessa. Usein pelkkä läsnäoloni riitti, oppilaat olivat motivoituneita ja projektit etenivät mukavasti. Aina asiat eivät tietenkään suju kuin autopesulassa valitun ohjelman mukaisesti. Opettajan tuntiessa porukkansa, hän osaa jakaa tukeaan ja ohjaustaan sopivasti eri suuntiin. Ne oppilaat / ryhmät, jotka herkästi saattavat ajautua omille teilleen, tervitsevat luonnollisesti enemmän huomiota ja open ohjausta. Oppilaat yleensä kuitenkin nauttivat vastuusta ja oppivat myös kantamaan sitä. Kun oppilaisiin luotetaan ja luodaan koulupäivän varrelle tilanteita, joissa onnistumisia on mahdollista saavuttaa, myös kyky vastuunkantoon kasvaa. Oppilaita vastuuttavan, vapaamman projektityöskentelyn rinnalla on mielestäni kuitenkin hyvä kuljettaa perinteisemmän mallin mukaista, luokkahuoneessa tapahtuvaa työskentelyä. Oppilaat tarvitsevat myös oman luokan turvaa, mahdollisuuksia työskennellä yksin ja yhdessä luokkakavereiden kanssa oman työpisteen ääressä. 

Kun oppilaat olivat muutaman päivän ajan harjoitelleet, kuvanneet ja editoineet videoprojektejaan eri puolilla koulua, huomasin, että projektiamme edistävät "hommat" alkoivat olla siinä vaiheessa, että oli syytä palata omaan luokkaan hakemaan suuntaa työskentelylle. Osalla ryhmistä oli video joko valmis tai sitten siinä vaiheessa, ettei projekti päässyt enää etenemään. Ja silloin kun duunit loppuvat tai muuttuvat hankaliksi, lapset kyllä keksivät muuta tekemistä. Itse keksityt jutut kaukana aikuisen vaikutusvallasta ovat varmasti oppilaiden mielestä kivoja, mutta saattavat olla open mielestä ja projektin etenemisen kannalta epäolennaisia ja ei-toivottavia. On tärkeää, että oppilaat on ohjeistettu mahdollisten ongelmatilanteiden varalta. Projektin rinnalla on hyvä kuljettaa helposti ja itsenäisesti omaksuttavia lisätehtäviä, joiden pariin oppilaat voivat tarvittaessa siirtyä, kun muuta hommaa ei ole. 

Luokkani oppilaat ovat tällä hetkellä todella innostuneita videoiden tekemisestä. Oppilaat tuottavat omilla kännyköillään ja tableteillaan lyhyitä videoita ja tarinoita hämmästyttävän nopeasti ja taitavasti. Hyvät tavat -projektimme rinnalla onkin syntynyt monenlaisia lyhytelokuvia aina jääkarhuanimaatiosta jännityselokuviin asti. Välillä oma projekti saattaa olla oppilaista niin motivoiva, että sitä jatketaan myös kouluajan ulkopuolella. Mobiililaitteilla voi hoitaa kuvaamisen, jälkiäänityksen, editoinnin ja tekstityksen eli työkalut leffan tekemiseen kulkevat oppilailla aina mukana. Kun tähän elokuvantekijän työkalupakkiin lisätään vielä oppilaiden ehtymätön mielikuvitusvirta ja kyky keksiä mitä ihmeellisimpiä ideoita ja aiheita projekteille, videon käyttäminen tarinoiden "kirjoittamisessa" on erittäin toimiva perinteisen kynällä kirjoitetun tarinan rinnalla.

Juonnot

Harjoittelimme TV-ohjelmamme alkua improvisoiduilla alkujuonnoilla. Pyysin luokan edessä oleville penkeille pari vapaaehtoista juontajaa, joiden tehtävä oli keksiä ohjelmallemme alkurepliikit.

Hyvää iltaa! Tänään aiheenamme ovat hyvät tavat.

Toinen juontajista hieman "jäätyi" harjoituksen aluksi, jolloin ympärillä olevat luokkakaverit pystyivät tarjoamaan apuaan oppilaan kurkkuun jähmettyneen alkuspiikin kanssa. Yhteistyöllä saimme ohjelman liikkeelle ja kuulimme seuraavaksi, että luokassamme kerätään hymynaamoja yhteisten onnistumisten kautta. Juontajan kertoessa erilaisia esimerkkejä hymynaamojen hankinnasta, muut oppilaat muodostivat aiheisiin liittyviä stillejä, valokuvia. Näimme oppilasryhmien esittämistä valokuvista, että  hymynaaman saa, kun esim. koko luokka kuuntelee ja noudattaa annettuja ohjeita tai antaa toisilleen työrauhan. Myös toisten auttaminen, osallistuminen yhteisiin touhuihin sekä ahkera läksyjen teko ovat hymynaamojen metsästyksessä kannattavia toimintoja.

Kirjoitimme juontoja myös pienryhmissä, jolloin kukin kuvausporukka sai keksiä juontotekstit omaa videotuotostaan ajatellen. Kun juonto oli käsikirjoitettu, juonto kuvattiin ryhmä kerrallaan TV-studioksi lavastamassamme luokassa. TV-studiossa kalusteena oli pöytä, jonka takaa juontajat ohjelmaa juonsivat. Juontajien taustalle oli lisäksi tehty TV-ohjelmamme nimikyltti. Kaikista ryhmistä ei juontajaa löytynyt, joten osa oppilaista kävi tekemässä juontoja useampaankin videoon. Osa juonnoista oli hyvinkin lyhyitä ja ytimekkäitä, jossa vain esiteltiin seuraavan videon aihe. Osa juonnoista taas oli jopa pidempiä kuin varsinainen esitelty video. Juonto-osuudessa saattoi olla yllättäviä käänteitä sisältävä juoni, jossa juontajat keskustelivat myös muista asioista, kuten kadonneista silmälaseista. Studioon saattoi tupsahtaa myös yllättäviä vieraita kesken juonnon.

Studiovieras

Kävi studiossa vieras myös suunnitellusti, kuten käsikirjoitukseen oli alun perin kirjoitettu. Koulumme rehtori kävi nimittäin vastaamassa oppilaiden keksimiin kysymyksiin. Studiovieraan haastattelua varten suunnittelimme kysymyksiä sekä harjoittelimme luokassa ensin yhdessä koko luokan kanssa. Kun kysymykset oli keksitty ja kiinnostavimmat valittu itse haastattelua varten, jokainen rehtoriksi haluava oppilas sai käydä rehtorin roolissa kokeilemassa, miltä tuntuu vastata yhteen tiukkaan kysymykseen. 

Kuinka kiusaaminen saadaan loppumaan koulussa? 

Onko kouluun suunnitteilla uusia, kivoja oppimisympäristöjä?

Videoprojektin kuluessa kokosin säännöllisesti oppilaat yhteen ja annoin palautetta jo tehdystä työstä ja ohjeita uusia tehtäviä varten. Yleisimmin aloitin projektipäivän lyhyellä alkupalaverilla, jossa kerrattiin, missä mennään ja mitkä ovat päivän tavoitteet. Myös oppilaiden mielipiteiden ja ideoiden kuuleminen projektin eri vaiheissa on tärkeää. Kun oppilas kokee saavansa vaikuttaa projektin kulkuun, pysyy motivaatio korkealla ja tällöin yleensä asiat sujuvat ja etenevät. Kiertäessäni eri puolilla koulua työskentelevissä ryhmissä pyrin antamaan palautetta ja ohjeita myös henkilökohtaisemmalla tasolla, jolloin oppilailla säilyi luottamus siihen, että ope tietää ja välittää siitä, mitä olen tekemässä ja aion seuraavaksi tehdä. Projektipäivän lopuksi kokoonnuimme vielä yhteen summaamaan päivän tapahtumat, onnistumiset ja mahdolliset haasteet, joita kohdattiin. Koko pitkän projektimme lopuksi vietimme tietysti vielä videoiden katselutunnin, jolloin ensi-illassa oli oppilaiden tekemä TV-ohjelma. Samassa yhteydessä nautiskelimme pop cornia sekä katselimme lukuisat sivuprojekteina syntyneet oppilaiden omat lyhytelokuvat.

Ongelmitta ei videoprojektimme tietenkään edennyt. Suurimmat haasteet löytyivät lähinnä teknisellä puolella. Kuvatun materiaalin siirtäminen laitteeseen tai ohjelmaan, jolla leikkaaminen eli editointi tapahtuu saattaa välillä olla mutkikasta ja aikaa vievää. Suosittelenkin käyttämään laitteita, joilla pystyy  sekä videoidaan että editoimaan. Näin säästyy hurjasti aikaa, kun kuvattuja materiaaleja ei tarvitse siirtää laitteesta toiseen tai muuntaa videomuodosta toiseen. 

Suosittelen myös kokeilemaan videokynää tarinan kirjoittamisessa vaihtoehtona lyijykynälle ja tarinavihkolle. Videoiden teko motivoi oppilaita ja he aivan kuin vahingossa tulevat harjoitelleksi tarinankerronnan ohella monenlaisia muitakin taitoja esim. yhteistyö- ja vuorovaikutustaitoja. Videoprojekteissa myös oppilaiden kuva- ja medialukutaito kehittyvät. Oppilaat oppivat videoita tehdessään luonnollisesti myös elokuvantekotaitoja, kuten käsikirjoittamista, kuvaamista, ohjaamista, näyttelemistä ja editointia. 

On kiva käyttää videokynää. Siitä ei katkea terä tai lopu muste kesken!